Jos pitäisi valita maailman kliseisin asia, se olisi rakkaus.

Jos pitäisi valita maailman kliseisin asia, jonka kaikki kliseet pitävät paikkansa, se olisi surffaus.

Surffaus on parasta. Se on huumaavaa, hauskaa ja ihanaa.

Märkäpuku tuntuu päällä hieman limaiselta ja meriveden suola kirvelee nenässä. Aallot lyövät yli.

Jännittää. Kauhoo. Kaatuu. Ja sitten: yllättäen nouseekin laudalle ja pysyy siinä.

Viilettää meren päällä, ja on yhtä naurua ja ylpeyttä ja riemua. Elämänsä ensimmäisen aallon nappaaminen on puhtain mahdollinen ilo. Sain kokea sen viime viikolla pienellä rannalla Aucklandin lähellä.

Pidin pitkään surffausta asiana, joka ei liity minuun. Vaikka minua kiinnosti kokeilla, koin, ettei se kiinnosta tarpeeksi. Ajattelin, että en pidä merestä enkä pinnallisista bikinibeibeistä. Laji tuntui minusta jotenkin tärkeilevältä – että katsokaa, kuinka kiva kroppa ja rento meininki meillä kaikilla on. Että uu, olenpa magea tyyppi kun painun Sri Lankaan veivaamaan.

Mutta ei. Ei todellakaan.

Vaikka surffaukseen teemana liittyy elostelua, itse puuhana se on todella aitoa.

On vain meri, lauta ja oma kroppa.

Jotenkin niin rento ja energinen olo samaan aikaan.

Yllättäen vaikeimmalta ei tunnukaan itse pystyssä pysyminen, vaan meren lukeminen. Toisin kuin laineissa kasvaneet paikalliset, itse olen aaltojen ääressä kuin sokea: en tiedä, millainen aalto on sopiva ja missä vaiheessa ylös kannattaa ponkaista. En kuitenkaan keksi toista urheilulajia, joka olisi jo ensi kerralla niin riemastuttavaa. Yleensä oma osaamattomuus kyrpii, mutta merellä oloon keskittyy täysillä.

Pää on aivan tyhjä.

Veljeni heitti joskus, että lumilautailu on paras asia, jota voi tehdä housut jalassa. Saattaa olla, mutta surffaus on kuitenkin paras asia, jota voi tehdä sekä housuilla että ilman.

Sain joku aika sitten kommentin, jonka kirjoittaja ihmetteli, miten minulla käy aina yöpaikkojen suhteen niin hyvä tuuri. Paras ystäväni puhui samasta naureskellessaan, että osun aina kultasuoneen.

Tavallaan se on totta. Tavallaan ei.

Olen sohvasurffannut koko matkani. Sivusto on paras reissujuttu, joka on keksitty, enkä saisi itseäni hostelleihin pakottamallakaan. Minulla on paljon ihania muistoja hostelleista, mutta jos ja kun voin nyt valita, otanko ylihintaisen, saksalaisnuorten täyttämän huoneen vai sujahdanko paikallisen arkeen, vastaus on helppo.

Viikon sisällä olen asunut viidessä eri talossa. Niiden huippuus riippuu täysin siitä, mihin keskittyy.

Itse kertoisin paikoista näin:

Ensimmäisen yön nukuin saudiarabialaisella pojalla. Poika antoi minulle vuoteensa ja nukkui itse ohuella patjalla.

Seuraava paikka oli kauniissa saaressa. Oli uskomatonta, että sai asua sellaisissa maisemissa ilmaiseksi.

Kolmas talo, valkoinen kimppakämppä, oli lempparini. Oli burritoja, roseviiniä ja simpukkalamppu. Ja meri ihan vieressä.

Sitten oli hienoin talo ikinä. Huoneet olivat erikoisen muotoisia ja loputtoman korkeita. Kävin pitkiä keskusteluja meditoinnista, herkuttelin raparperilla ja kävelin kauniilla järvillä.

Viimeksi asuin trendikkäällä viiksivallulla. Retkeilimme rannikolle kyytiin poimitun liftaajan kanssa ja kokkasimme kookos-kikhernepataa. Pihalla kasvoi tomaatteja.

Joku muu voisi kertoa näin:

Arabipojan asunto oli pieni ja ruma. Ylipainoinen tyyppi ei syönyt muuta kuin vaaleaa leipää sulatejuustolla.

Saarihost oli kumma hahmo. Hänen pasmansa menivät esimerkiksi sekaisin, kun sotkin jatkuvasti (eli pudotin lattialle porkkananpalan ja viinirypäleiden vettä) ja sain viltin haisemaan (nukuin sen alla vaatteet päällä). Hän on majoittanut yli kolmea sataa ihmistä.

Kimppäkämpän pariskunta nahisteli.

Kommuunin asukkailla oli polyamorisia suhteita, huumeita ja mielenterveysongelmia.

Viiksivallun talo oli jääkylmä ja kämppisten skottimurre käsittämätöntä mokellusta. Talo oli kaukana keskustasta.

Saatteko kiinni?

Kyse on tasan siitä, mitä haluaa nähdä. Että onko kiitollinen siitä, että toinen tulee hakemaan lentokentältä, vai pahoillaan siitä, että tämä on koko ajan töissä. Vaikka jo se, että joku ottaa tuntemattoman kotiinsa, on joka kerta pieni ihme.

Rakastan sohvasurffausta. Se mullisti maailmani.