Bum bum, loputtomat festarit
Ihan pelkkää lekottelua Adelaidessa olo ei ole ollut.
Se on ollut myös kekkeröintiä.
Ilmassa on seitanhampparin tuoksu ja puiden väleissä roikkuu värikkäitä lyhtyjä. Kiskon päälle pitkän hameen, jossa on vaikea pyöräillä, mutta helppo hupsutella. Olen huomannut, että kun pukeutuu hulluihin vaatteisiin, on valmis tekemään vähän hulluja asioita.
Kuten tanssimaan mustalaisblueskeikalla kaiuttimen päällä, lasinsiruja jalkapohjissa. Tai sniikkaamaan sisään festivaaleille ja piirtämään paperille omakuvansa ja numeronsa, ja kantamaan sitä mukana söpöjen poikien varalta. Kerran kaaduin fillarilla, koska innostuin niin kovasti huitomaan laulamani kappaleen tahtiin.
Kun vierailin kaupungissa viimeksi, jokainen paikallinen sanoi saman: tule takaisin maaliskuussa, koska se on vuoden paras aika. Oikeassa olivat. Päällekkäin on monet festarit, joista suurimmat ovat Fringe (hyviä esityksiä ja tunnelmallinen ilmaispuisto), Womad (ihana hippifestari) ja Adelaide Festival (paras klubi). Kuten ystävä puuskahti eilen viestissään: miksi oot koko ajan festareilla, eikö ne lopu ikinä?
Eivät selvästi.
Montako kertaa viime viikkoina onkaan tullut poljettua hihitellen kaupunkiin ja palattua pikkutunneilla radanviertä? Lähdettyä katsomaan taidetta, josta ei tajua mitään, ja sanottua vieraille, että sulla on ihana mekko? Aika monta.
On ollut niin kovin nuori ja kuriton olo. Se on ihanaa vastapainoa kehitysmaille, joissa tunnen aina vanhentuvani kymmenen vuotta.
Olen yleensä laiskamatojuhlija. En pidä humalasta enkä liian kovista äänistä.
Mutta kesäilloissa on taikaa, jota ei voi vastustaa. Etenkin hilpeässä seurassa. En ole aiemmin tajunnut arvostaa puolituttuja, mutta nyt todellakin osaan. Matkoilla on niin suurta luksusta, että vieraaseen paikkaan astuessa saa moikata tuttuja naamoja. Tulee kotoisa olo.
Lempijuoma: granaattiomenasiideri ja jäächaitee.
Lempipaikka: festivaaliklubi joen rannalla.
Lempiruoka: burritot kotimatkan varrella.
Olen pillittänyt lempiartistin laulaessa, myötähävennyt feministisessä stand upissa ja sheikannut säkkipillin, ranskalaisen räpin ja iranilaishumpan tahtiin.
Juuri kun olemme puhuneet kaverin kanssa, miten olemme aina halunneet mennä silent discoon, mitä ilmestyy kulman takaa? Silent disco -kulkue. Naurava nainen pamauttaa korville kuulokkeet ja kiskoo mukaan. Hytkyn ja hoilaan.
Kun viimeisessä kappaleessa lauletaan, että I’ve had the time of my life, en voisi olla enempää samaa mieltä.
