Verivaroitus! Luvassa on ällö kuva!

Kaaduinpa sitten liukuportaissa.

Aina kun minulle sattuu jotain, isälläni on vakiokommentti: taas oli touhutiina vauhdissa.

Oikeassa on. Tämän reissun kaaossaldo näyttää tältä:

Kaksi pyörtymistä mangofarmilla. Kroppa kuumeni ihan liikaa. Itkin, hoipuin ja oksensin.

Sapenpoltot, joista on yhä arpia.

Tulipunainen ja kutiseva mangoihottuma, jonka takia piti lopettaa työt.

Musta silmä.

Pyörtyminen suurlähetystössä Itä-Timorissa. Sainpahan viisumin nopeasti.

Ja nyt tämän päivän juna-asemalla kompurointi.

Kun se tapahtui, lamaannuin hetkeksi ihan täysin. Sattui aika lailla ja tahmainen veri värjäsi säären ja lattian. Iski heikko ja yksinäinen olo.

Mutta onneksi en ollut yksin.

Mietitään: ensin apuun riensi asemavirkailija. Sitten maailman kultaisin rouva. Hän talutti niiskuttavan minäparan kahvilaan ja tutki haavan. Kahvila tarjosi jäätä, vettä ja sidetarpeet, ja rouva olisi antanut jopa taksirahat sairaalaan. Kieltäydyin, koska kaksi ihanaa kaveriani lupasi tulla mukaan. Matkalla kolme ihmistä pysähtyi varmistamaan, olenko kunnossa.

Klinikalla lääkäri ja vastaanoton nainen jäivät ylitöihin saadakseen jalan tikattua.

Snif.

Yksi haava, kymmenen auttajaa.

Kiitos, superit.