Voihan pojat.

Tulin taas juuri oikeaan paikkaan.

Takana on pikkuisen Sydneytä, mutta olen ihan myyty. En tajua, mistä tämä kaupunkien fiilikset oikein syntyvät. Kai se on osittain sitä, että tapaa oikeat tyypit, mutta on siinä muutankin. Joku tietty olo alusta asti, että tässä on nyt hyvä.

Että jollain tavalla planeetat ovat juuri oikeissa kohdissa.

Melbourneen saavuin todella iloisena ja suurten odotusten kera. Ajattelin, että nyt alkaa reissuni siistein aika. No, ei alkanut. Ensi hetkistä asti oli jotenkin outo olo. Olin iloinen, kun sain viettää aikaa sekä Millan että Ugandassa tapaamani pariskunnan ja heidän ystäviensä kanssa. Nautin kirppareista ja kuljailusta. Mutta se fiilis vaan puuttui.

Oli väkinäinen olo.

Kun kirjoitin pelkääväni jumahtamista, oikeastaan pelkäsin sitä, että jään väkisin yrittämään viihtymistä. Kaikki tuntuvat rakastavan Melbournea, mutta nyt se ei ollut minulle oikea mesta. Jätin sinne säilöön kaksi kangaskassillista vaatteita ja kirjoja, eli jossain vaiheessa on palattava. Ehkä silloin kaikki menee juuri nappiin.

Sitä ennen nautin Sydneystä.

En edes osaa kuvailla, miten onnekas olen.

Osuin sattumalta sohvasurffaamaan maailman siisteimpään kämppään. Talo on teollisuusalueen piilossa, mutta ikkunoista aukeavat näkymät vilisevälle pääkadulle ja vihreään puuhun.

On leveät lankkulattiat ja yksi suihku yhdelletoista ihmiselle. Nyt talo onneksi hiljeni hetkeksi, ja sain asetella vaatteeni vapaalle rekille. Se on luksusta.

Asukkaat ja kaverit ovat muusikkoja, baarimikkoja, designtyyppejä, partasuita ja kivoja. Yksi pojista on rempannut entiseen varastoon itselleen uskomattoman asunnon.

Heti ensimmäisenä iltana istuttiin sulkemisajan jälkeen tyyppien omistamassa baarissa, joka rakennettiin vuosi sitten tyhjään taloon. Se on kaunis ja kotoisa. Ilmaista siideriä olisi saanut loputtomiin, mutta kroppa halusi vettä. Vessassa ramppaasen välissä kävin kynttilänvalossa keskustelua kriisialueista ja aamupaloista, jotka näyttävät kuin niillä olisi kasvot.

Voi että.

Nyt kiskon päälle lainavillapaidan ja lähden juhliin.

Ei taas voi muuta kuin iloita ja kiittää.

Vinkki: Ei ajokorttia tai kiinnostusta ostaa autoa Australiassa? Helpoin tapa liikkua pidempiä matkoja on etsiä kyyti Gumtreesta, minulle neuvottiin.

No, helpoin ja helpoin.

Tässä summaus omista kokemuksistani:

1. Kaksi cowboyta ja koira. Traumatisoiduin, jos muistatte. Tyypit saapuivat kolme tuntia myöhässä.

2. Kyyti jätti tulematta eikä ilmoittanut mitään. Keikuin hereillä aamuviidesta asti, kunnes uskoin, ettei kukaan tule. Illalla tuli pahoittelutekstari, että hei sori, mä otinkin lennon.

3. Tyyppi perui kyydin edellisenä  iltana.

4. Neljä saksalaista, neljä tuntia myöhässä. Oli ihan ok.

5. Kaksi aussia, kaksi tuntia myöhässä. Mutta kerrankin oli tosi kivaa.

Eilinen ajomatka Sydneyhyn meni leppoisasti. Indie ja folk soivat, torkuin takapenkillä kitaran, unisiepparin, kirjakasojen ja muun trendihippikaman seassa ja soin pinaattirullaa. Peilissä roikkuva timanttikoru sai kaikkialla välkehtimään pieniävaloläikkiä.

Kaksitoista tuntia kului kuin hujauksessa ja maksoi jaetun bensan verran.

Suosittelen kimppakyytejä siis lämpimästi ja en ollenkaan. Parhaassa tapauksessa pääsee perille puoli-ilmaiseksi kivassa seurassa, pahimmillaan ei pääse yhtään minnekään.