Varoitus:

tämä teksti on pelkkää hypetystä, kiitollisuutta ja myhäilyä. Jos sellainen saa sinussa aikaan pahoinvointia, skippaa lätinät suosiolla ja käytä aika johonkin, josta tulee hyvä mieli. Vaikka tähän videoon.

Ja sitten me muut, aloitetaan.

Viime vuosi oli älyttömän helppo. Sain kaiken, minkä halusin.

Tuntuu röyhkeältä sanoa se ääneen, mutta niin se vain on.

Vuosi jakautui täsmälleen kolmeen osaan: kevät meni opiskellessa, kesä Hesarilla ja syksy maailmalla. Neljä kuukautta kutakin.

Asioita, joista olen ylpeä: kirjoitin ekat juttuni Trendiin, Imageen ja Groteskiin, lopetin karkinsyönnin.

Asioita, joista en ole ylpeä: en tehnyt yhtään reseptia raakaruokakirjasta. Pikkujuttu. En tukenut ystäviani niin paljon kuin olisin halunnut. Iso juttu.

Vierailin seitsemässä maassa, joista viisi oli uusia.

Juoksin ihan sikana ja nautin maratonista.

Hesarilla oli parasta.

Siinä on saavutuksia kerrakseen. Mutta kuten elämässä aina, rakkaimmat muistot ovat niitä kaikkein pienimpiä:

Löysin sielunmaisemani Lammassaaresta, tai oikeastaan sen pitkospuilta.

Aamuisin luin kirjaa Lapinlahden mielisairaalan salakallioilla, iltaisin pulahdin auringonlaskussa mereen. Pidimme ystävän mökillä kesäjuhlat, johon kuului villiä tanssia, mahtavat kasvispöperöt ja rakkaat ystävät ympärillä. Oli viinilitkua punaisella tuvalla ja ylijäämäpullia sinisella huvilalla. Lyhtyjä Kalasatamassa. Loputonta pyöräilyä. Suppailua. Suukkoja.

Sain uuden ystävän, jonka tiedän pysyvän kuvioissa ikuisesti.

Itkin enemmän ilosta kuin surusta.

Mutta yksikään listaamistani asioista ei ole syy, miksi vuoteni oli niin hyvä. En ollut onnellinen, koska sain kaikki haluamani asiat. Päinvastoin: sain kaikki haluamani asiat, koska olin onnellinen.

Tuntuu, että jokin vain meni päässäni paikoilleen. Ehkä se johtui Afrikasta, ehkä siitä, että päästin viimein irti menneistä. Lopputulos kuitenkin oli, että jotenkin vain hellitin ja helpotuin. Aluksi pidin sitä vahinkona ja olin varma, että kevyt olo katoaa. Mutta nyt vuoden jälkeen uskallan sanoa, että minulla on kaikki juuri kuten kuuluukin.

Että minä olen onnellinen.

Ja se on paljon, paljon tärkeämpää kuin yksikään vuoden hieno saavutus tai huippukiva hetki.

Kuvat kesäyöstä, joka oli yksi hauskimmista. Oli tanskalaisten poikien paku, uinti Töölönlahdella auringonnousussa ja pyöräily Sanomatalon ohi märissä vaatteissa tunteja ennen vuoron alkua. Oi nuoruutta, oi kesää.