Päivän paras hetki on alkuilta.

Sidon pinkit lenkkitossut ja pingon pitkin hiekkatietä.

Aurinko laskee ja tähdet alkavat loistaa vaaleanpunaisella taivaalla. Kyltti tien varressa kehoittaa varomaan villihevosia. Jos käy tuuri, seurana loikkii kaksi pikkukengurua. Ja jos taivaarannassa kohoaa harmaita savupilviä, pitää ristiä sormet, ettei oma farmi ole tulessa.

Kerron joskus lisää itse mangonpoiminnasta, mutta voin sanoa, että rankkaa on. Onneksi ranskalaiset pojat opettivat heti alkuun, miten raskaksi voi jupista vihaavansa mangoja. Itse opetin heille yhden lauseen suomea, jota he saavat käyttää vain erikoistilanteissa. Niinpä eilen, kun 38-asteinen helle sai minut oksentamaan ja hoppumaan, illalla oven alta ilmestyi lappu: sina olep ihana.

Olen kovin onnellinen täällä.

Eilen uin luonnonpuiston vehreässä laguunissa ja tänään putsasin uima-altaan.

Joka ilta ennen nukahtamista menen pihalle, aivan rapisevan metsän laitaan. Seison ihan hiljaa ja etsin taivaalta, missä kohtaa kiertoaan kuu on. Sitten hipsuttelen sisälle ja kellahdan sänkyyni, jonka yläpuolella asustaa opossumi.

Sen kynnet rapisevat kotoisasti kattolankkuja vasten.

Elossa ollaan.

Täällä on kuumaa. Tähtitaivas on valtava ja auringonnousut vaaleankeltaisia. Karuudesta ja tuoksusta tulee mieleen Afrikka.

Mangonpoiminta on rankkaa hommaa. Eilen pesin mangoja, välttelin niistä roiskuvaa polttavaa nestettä ja kiersin tarkistamassa, toimivatko sadettajat. Farmi on tajuttoman kaunis paikka.

On ollut outoakin. Kun alkushokki iski, kaikki tuntui paskalta. Vielä lentokoneessa olin niin innoissani, etten malttanut nukkua, mutta perillä en halunnut tehdä mitään muuta. Tämä on kallis ja typerä maa, olisipa se ja se rakas kanssani nyt, tai oikeastaan ihan kuka tahansa tuttu, jupisin ja pidättelin itkua. Mutta kunnon unien ja kylläisen vatsan avulla alakulo tajusi häipyä.

Nyt olo on hivenen irrallinen ja absurdi, mutta jo hyvällä tavalla.

Naurattaa, miten kumma paikka tämä maailma on. Täällä on sellaista maalaismeininkiä, josta en olisi koskaan kuvitellut pitäväni, opossumeja ja stetsoneita. Joessa ei voi uida, koska siellä on krokotiilejä. Ja on hiljaista, niin ihanan hiljaista.

En taida päästä nettiin seuraavina viikkoina kovinkaan usein. Tekee pelkästään hyvää.

Pitkän päivän jälkeen on oikein hyvä sulkea oman huoneen ovi, lukea otsalampun valossa ja nukahtaa gekkojen rapinaan.