Sänkyni yllä asustaa opossumi

Päivän paras hetki on alkuilta.

Sidon pinkit lenkkitossut ja pingon pitkin hiekkatietä.

Aurinko laskee ja tähdet alkavat loistaa vaaleanpunaisella taivaalla. Kyltti tien varressa kehoittaa varomaan villihevosia. Jos käy tuuri, seurana loikkii kaksi pikkukengurua. Ja jos taivaarannassa kohoaa harmaita savupilviä, pitää ristiä sormet, ettei oma farmi ole tulessa.

Kerron joskus lisää itse mangonpoiminnasta, mutta voin sanoa, että rankkaa on. Onneksi ranskalaiset pojat opettivat heti alkuun, miten raskaksi voi jupista vihaavansa mangoja. Itse opetin heille yhden lauseen suomea, jota he saavat käyttää vain erikoistilanteissa. Niinpä eilen, kun 38-asteinen helle sai minut oksentamaan ja hoppumaan, illalla oven alta ilmestyi lappu: sina olep ihana.

Olen kovin onnellinen täällä.

Eilen uin luonnonpuiston vehreässä laguunissa ja tänään putsasin uima-altaan.

Joka ilta ennen nukahtamista menen pihalle, aivan rapisevan metsän laitaan. Seison ihan hiljaa ja etsin taivaalta, missä kohtaa kiertoaan kuu on. Sitten hipsuttelen sisälle ja kellahdan sänkyyni, jonka yläpuolella asustaa opossumi.

Sen kynnet rapisevat kotoisasti kattolankkuja vasten.