Taas nousen lentokoneeseen

Tie kutsuu taas.

Tänään hyppään koneeseen, joka vie minut kirkkaiden merien maihin. Muutaman tunnin kuluttua olen Ateenassa. Minulla ei ole selkeää ajatusta, minne haluan sieltä jatkaa. Albania ja Kosovo kiinnostaisivat, saa nähdä. Tiedän vain sen, että haluan levätä. Haluan ajatella ajatuksia ja olla ajattelematta. Haluan maata suolaisella kalliolla, siristää silmiä auringossa ja kirjoittaa ylös turhanpäiväisiä ajatuksia.

Aikaa on kolmisen viikkoa. Selässä on isän vanha eräreppu ja korvissa musiikkikriitikolta pummittu soitin. Niillä mennään.