Vuori-ilmaa, rugbya ja farmijuhlia

Surffilauta tärisee vaijereiden varassa.

Tie on mutkainen ja maisema iso.

Makaan takapenkeille pedatussa pedissä ja annan katseen lipua laiskasti vuorten yllä. Klassinen musiikki soi. Kuskina on kiinalais-havajilainen sohvasurffari ja kylmälaukussa riisimaitoa, soppa-ainekset ja kookosöljyä.

Niin kuluivat viime päivät.

Matkustin vuorille. Aamulenkillä oli kauneinta ikinä: pitkospuita, riippusiltoja ja valkoisena kuohuava joki. Ja sitten iso järvi, joka oli poikkeuksellisesti täynnä jäälohkareita. Myös vaellusreitit salpasivat hengen.

Illalla paikalliset kutsuivat mukaan pelaamaan rugbya. Pelattiin helpotetuin säännöin, mutta silti olin aika pihalla. Oli kuitenkin hauskaa. Matsin jälkeen siirryttiin paikallisen pubin yläkertaan katsomaan telkkarista oikeaa ottelua. Kaljan sijasta virtasi enimmäkseen hiki, kun miehet hakkasivat nyrkkiä pöytään ja kirosivat tuomareita. Muuten muutaman sadan asukkaan kylässä oli leppoisa tunnelma.

Matkaan mahtui myös uskomattoman kirkkaita järviä ja aivan liikaa kuivattuja aprikooseja.

Kuski oli kiva, minä en.

Olen surkea matkustamaan seurassa. Yksin kulkiessa pysyn loistotuulella, mutta seurassa muutun helposti levottomaksi. Ehkä se johtuu siitä, että viihdyn yksin niin hyvin, että toisen kanssa on klikattava täysillä, ennen kuin koen sen kaiken joustamisen arvoiseksi.

Nytkin olin usein itsepäinen, kärttyinen ja poissaoleva.

Ehkä se on ihan luonnollista, kun jakaa tuntemattoman kanssa päivien ajan kaiken ajan, ruoan ja nukkumapaikan ahtaassa autossa. Ilman suihkua tai tarkkoja suunnitelmia. Etenkin, kun ei saa nukuttua ja on nälkäkiukkuinen eli hangry.

Voitte siis kuvitella, miten helpottunut olin, kun löysin seuraavasta kaupungista sohvasurffauspaikan. Näin jo mielessäni kuuman suihkun, puhtaat lakanat ja oikean pedin.

No, oikeassa elämässä en päässytkään niitä näkemään. Illan host nimittäin piti oleellisena kysymyksenä esimerkiksi sitä, olenko sinkku. Viesteistä tuli niin epämukava olo, että päätin skipata paikan.

Oli ilta ja väsy. Yritin ajatella positiivisesti, mutta ei huvittanut. Lähetin ystäville ahdistuneita viestejä, että kaikki on perseestä ja koko maa ihan kamala. Että haluan vain takaisin Australiaan.

Sitten puhelin piippasi. Sain kaksi viestiä.

Ensimmäisessä viestissä australialainen ystävä kehoitti sanomaan törpölle kyselijälle, että suksi vuttuun. Alkoi väkisinkin hymyilyttää.

Toinen saapui paikalliselta pojalta. Asuntoautossa asuvalla tyypillä ei ollut tarjota yösijaa, vaan hullut juhlat.

Tilanne oli jo valmiiksi niin outo, että mikä tahansa muutos tuntui lottovoitolta. Seikkailuhinku heräsi. Perillä kävi ilmi, että kyseessä oli naamiaiset, joissa oli maatilateema. Possut, kanat ja lampaisiin yhtyvät farmarit tanssivat puutarhassa, johon oli viritetty lyhtyjä ja järeät musiikkilaitteet. Sain käteen kaljan ja päähän sonninsarvet.

Ei ihan, mitä kuvittelin, mutta juuri, mitä tarvitsin.