Summa summarum eli 5 + 1 huomiota ensimmäisestä New Yorkin -viikosta

1. Metroasemien ulkopuoli on aina täynnä kännykkään puhuvia ihmisiä, koska metrossa ei ole kuuluvuutta (Helsingissä on, luksusta, mutta metrolinjoja onkin vaan yksi). Handsfree on kovassa käytössä, vaikka puhelin olisikin kädessä. Miksiköhän? Jos puhelinta pitää kädessä, eikö sen samalla painaisi korvalle?

2. En ymmärrä, miksei kaikissa maailman kaupungeissa voisi olla looginen katujärjestelmä, jossa kadut ovat yksisuuntaisia, numeroituja ja parilliset ja parittomat menevät eri suuntiin. Ei tarvitse karttaa, ja vain yhden korttelin väärään suuntaan käveltyään ymmärtää vaihtaa nenän menosuuntaan. Toisaalta niillä kohdin, missä kaduilla onkin nimet, sitä on auttamatta nenä hukassa.

3. Vessapaperi on ohutta huttua (miinus) ja kallista (miinus), mutta vessat vetävät tosi hyvin (plus), tosin pientä huuhteluvaihtoehtoa ei ole missään saatavilla (miinus).

4. Metrot ovat aamuisin suuuupertäynnä. Melkein kaikilla on korvanapit, musiikkia ja Kindle, kirja, iPad tai puhelin (jolla kaikki tuntuvat pelaavan Bejewelediä) toisessa lapasessa (toinen tarraa kouristuksenomaisesti lähimpään tolppaan tai seinään, jottei päätyisi rähmälleen junan saastaiselle lattialle tabletteineen päivineen). Mielenkiintoista on, että äärimmilleen täyteen survottuun metroonkin onnistutaan luomaan tyhjiö, jos sen keskellä sattuu olemaan poikkeuksellisen pahanhajuinen pulsu.

5. Minulla soi joka aamu A-junalle kävellessäni päässä biisi ”Take the ’A’ Train”. Joka päivä kotiin tullessani päässäni soi ”Across the 110th Street”.

+1. Rakastan dollareita. Kun suurin osa lompakossasi olevasta rahasta on seteleinä, eivät asiat voi olla kovin huonosti. (Plus: kaksikybänen ja ykkönen näyttävät nopeasti katsottuina ihan samalta, varsinkin tippikuppiin sujautettaessa.)

(Niin ja paikallisessa viinakaupassa tarjoillaan maistiaisia.)