To tip or not to tip?

Olen huomannut että minulla on taipumus ajatella, että täällä Nykissä on aika halpaa. Dollarin kurssi kun on meille suotuisa ja kaikkea saa mistä tahansa milloin tahansa. Totuus on kuitenkin toinen, sillä useimpiin laskuihin lisätään ilmoitetun hinnan lisäksi vielä vero ja palvelutapauksissa ihana kamala tippi.

Minut on opetettu tippaamaan säännön ”tuplaa vero” -mukaan. Jos siis orgaaninen lehtikaalisalaattisi, kookosvetesi ja gluteeniton cupcakesi maksavat yhteensä vaikkapa 20 dollaria, muista, että laskun tullessa pöytään lisätään siihen vero. Leikitään, että se on 2 dollaria (saattaa pitää jotenkuten jopa paikkansa). Tämän lisäksi maksat tipin eli tuplaat veron ($2) vielä edellisen summan päälle (=+$4). Kahdenkympin lounaasta tuleekin siis yhtäkkiä 26 dollarin lounas ($20+$2+$4).

Take away-paikoissa (ja paikoissa, joissa haet itse ruoan tiskiltä) ei tarvitse tipata. Kaupoissa ei tipata. Jos jäät baarissa baaritiskille, tippaat dollarin per drinkki. Jos sinut ohjataan pöytään ja pöydässä on pöytiintarjoilu, tippaat normaalisti tuplaamalla veron. Tipin voi maksaa myös kortilla, ne höyläävät sen jotenkin mystisesti jälkeenpäin.

Taksissa tipataan 20, 25 tai 30 prosenttia. Taksin maksaminen kortilla on helppoa ja tippiprosentin voi valita takapenkin touch-screeniltä, eikä summia tarvitse itse laskeskella. Tippiä maksetaan myös pedikyyristä, karvanpoistosta, tukanleikkuusta, kenkien lankkauksesta, kotiinkuljetuksesta ja kaikesta niihin verrattavasta, mitä voi ajatella palveluna.  

Olen kuitenkin viime aikoina alkanut tajuta, että tällaisen puolituristin ominaisuudessa taidan olla melko avokätinen tippaaja. Summat tulee helposti pyöristettyä ylöspäin, kun ei vaan jaksa laskea, ja sitä kuvittelee että saa koko kaupungin ravintolahenkilökunnan vihat niskaansa jos tippaa nihkeästi. Totuus on oman kokemukseni mukaan se, että paikalliset tippaavat paljon kitsaammin. Ja uskaltavat SILTI käydä ulkona syömässä.

Quentin Tarantinon elokuvassa Reservoir Dogs Steve Buscemin hahmo Mr Pink kieltäytyy kokonaan tippaamasta, koska ei usko siihen.  Tippiä pitää oman mielipiteeni mukaan aina antaa, mutta sen määrällä on helppo kertoa, oliko palvelu hyvää vai ei. Tarjoilijat osaavat odottaa n. 20 prosentin tippiä ja tietävät, että jokin on ollut vialla, jos saavat vähemmän. Yleensä tippi kuitenkin kerätään pöydästä vasta seurueen jatkettua matkaa, joten selittelemään ravintolassa harvoin joutuu. Eikä siis tarjoilijallekaan välttämättä koskaan selviä, mitä huonoa palvelussa oli.

Täällä tarjoilijat monesti kyllä osaavat kerjätä tippiä mielikuvituksellisin tavoin, kuten International House of Pancakesin Olivia, joka koristeli laskuni neonvihrein sydämin ja serpentiinein, josta kirjoitin viime vuonna.

Tippaako joku muu eri tavalla? Tai uskaltaako joku jättää tippaamatta?

Kuva Reservoir Dogsista täältä.