New York -vinkki: ota metro

Metrolla kulkeminen on yksi parhaista ajanviettotavoista New Yorkissa. Siellä sitä aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Olen jo aiemmin kertonut, millaista kabareeviihdettä metroissa tarjoillaan. Tämän lisäksi laadukasta viihdettä riittää kanssamatkustajista. Metrossa näkee ja kuulee kaikki mahdolliset värit, aksentit, kansallisuudet, pukeutumistyylit, ihmissuhdesotkut, perheet, ystävyydet, välirikot, hipsterit ja napsterit. Välillä sitä löytää itsensä aivan härskisti tuijottamassa ihmisiä häpeämättömästi ja melkein huokaisemassa pettymyksestä, kun ne jäävätkin jo tällä pysäkillä – kesken herkullisen jutun.

A-juna, jolla (muiden muassa) kuljen aamuisin töihin, ei nauti automaattisista nauhoitetuista pysäkki-ilmoituksista. Kuski kuuluttaa manuaalisesti joka pysäkillä, missä nyt ollaan, millä linjoilla täältä voi jatkaa ja varokaa muuten niitä kiinnimeneviä ovia. Joskus se myös varoittaa taskuvarkaista tai poliisin suorittamista reppujen tarkistuksista. Joskus se toivottaa kaikille matkustajille kivaa metromatkaa ja ihanaa loppupäivää.

Eilen metroasemalla näin, kun huoltomiehet kävivät noukkimassa puhelimen, jonka tyttö oli pudottanut raiteille. Se oli mahtavaa! Miehet olivat möhömahaisia amerikanitalialaisen oloisia, neonvärisiin suojaliiveihin sonnustautuneita ukkeleita, joilla oli maailman upein asenne. Niillä oli isot taskulamput, raksakypärät ja sellainen roskien noukkimista varten tarkoitettu teleskooppi-pihti-hässäkkä, jolla ne pelastivat tyttöraasun puhelimen pala kerrallaan raiteilta rottien kynsistä. Sitten ne jäivät siihen vielä odottamaan, että tyttö saa käynnistettyä puhelimensa, näyttivät peukkuja ja sanoivat: ”You did the right thing reporting this.” Ahh!