Haluan keksiä itselleni Starbucks-nimen.

Niille, jotka eivät ole koskaan käyneet Starbucksissa tiedoksi, että kahvia tilatessa myyjä ottaa aina nimesi ylös ja kirjoittaa sen mukiin, jotta arki-, aamu-, lounas-, välipala-, ilta- tai viikonloppuruuhkassa eivät menisi frappuccinot ja skinny mochat Brittanylla ja Melissalla sekaisin. 

Espanjassa vaihdossa ollessani suunnittelin aina, että seuraavalla kerralla varmana sanon Starbucksissa että nimeni on Carmen, koska eiväthän ne paikalliset ymmärrä mitään tällaisista skandinimistä kuten Tiia. Kaiken lisäksi tía tarkoittaa espanjaksi sekä tätiä (sukulainen) että tyttöä (vrt. esim. dude miehillä). Ajattelin, että Carmenilla pääsisin helpommalla. Ja lisäksi se jollain erikoisella tavalla parantaisi itsetuntoani.

Joka kerta kahvia tilatessani onnistuin kuitenkin sössimään Carmen-suunnitelman – sillä kun joku kysyy ”mikä sinun nimesi on”, primitiivinen (tai no, primitiivisehkö) reaktio on kertoa oma nimi. Eikä jonkun Carmenin.

Luovutin toivon saada ikinä Espanjasta kahvia omalla nimelläni. Ihan kuin sillä mitään väliä olisi, mutta silti. Yleensä Starbucksissa olin Dia, Tia, Tina, Lina ja kerran jopa Iziar (ks. kuva vuodelta 2008).

No, täällä New Yorkissa on nyt sama homma. Kupissani lukee taas Dia. Tällä kertaa olen päättänyt 

a) välttää Starbucksia

b) oikeasti käyttää uutta Starbucks-nimeäni: Elaine (vai olisiko jollain parempi ehdotus? Ehkä Shaneequa?).