Kodin sydän?
Joulukuussa saimme vihdoin kotiimme keittiön. Jihuu! Aliarvioimme koko keittiöprosessin remontin alkuvaiheessa. Koko keittiön metsästäminen olisi pitänyt aloittaa huomattavasti kuviteltua aiemmin. Lopulta juoksimme miljoona toinen toistaan kalliimpaa liikettä läpi hädässä ja asuimme kaksi kuukautta ilman keittiötä. Onneksi joku vinkkasi, että Petikosta löytyy aimo kasa keittiöliikkeitä, joita ei ole hinnalla pilattu. Parhaimman tarjouksen haluamastamme keittiöstä (meillä oli alusta alkaen tietyt speksit siitä, mitä haimme) saimme Netto-keittiöstä. Homma toimi niin, että ostimme kaiken palasina ja kokosimme ja asensimme keittiömme itse. Koneet löytyivät Gigantista. Ei muuten oltu hinnalla pilattu myöskään Gigantista netistä tilattaessa kotiinkuljetus: maksoi 15 euroa!
Vähän pitää motkottaa näin jälkikäteen siitä, että esim. keittiömme yläkaappien lasiovet metallikehyksillä oli tehty melko tunaroiden. Valitimme puolesta ovia ja saimme uudet tilalle. Alkuperäisistä metallikehyksistä löytyi monttuja ja naarmuja… Halpaa ja täydellistä tuskin saakaan?
Tässä vähän lopputulosta. Olisimme halunneet keittiösaarekkeeseen kivitason, mutta nuoren parin budjetilla sellaista ei sitten aivan päädytty ottamaan. Muutenkin jouduimme tekemään pieniä kompromisseja materiaalien kanssa.
Kuvassa muuten myös vasta tammikuun alussa keittiöön tullut hirsi. ”Oikeaa” metsästettiin kissojen ja koirien kanssa vanhoista aitoista, mutta tämä on isäni tekemä. Hirsi on tehty liimapuusta, pinta on veistetty karstaiseksi ja petsattu tummahkoksi.
Ei muuten ollut myöskään ihan simppeli juttu löytää sopivaa liesituuletinta tasolle. Meidän talomme ilmastointiin passaava, keittiösaarekkeelle sopiva liesituuletin ei ollut halvin, eikä yleisin tarjottava vaihtoehto. Jossain vaiheessa mietittiin jopa täysin oman teettämistä, mutta onneksi löysimme tämän.
Tässä muuten vielä kuva keittiöstä ennen hirren asentamista. Siellä se hirsi köllöttää lattialla odottamassa asentamistaan. Muistakaa paloturvallisuus! Itse opettelin kädestä pitäen käyttämään sammutuspeitettä ensimmäistä kertaa. Oman kodin remppaamisen jälkeen saattaisi palaa pahastikin käpy, jos keittiöhaaverin jälkeen jouttuisi laittamaan kaiken taas uusiksi.
Huominen työpäivä ei anna armoa. Loppuun vielä näkymiä parvekkeelta! Helsingin kaupunki ilotulituksineen (vai olivatkohan ne edes kaupungin tänä vuonna?) helli meitä todella vuoden vaihtuessa. Kiitos tästä, minä kun sairastin silloin pari viikoa putkeen, enkä poistunut kotoa minnekään.
Miltei koko asunto oli tapetoitu. Suurin osa remontista kului siis varmaankin tapetteja poistaessa. Pahimmillaan esimerkiksi makuuhuoneessa (kuvassa) oli neljä kerrosta erilaista tapettia. Koko makuuhuoneen tapettien poistamiseen meni muistaakseni yhteensä neljältä ihmiseltä kaksi ylipitkää työpäivää. Tapettia kostutettiin ensin, jonka jälkeen sitä poistettiin lastoilla käsipelin. Loppuvaiheessa saatiin lainaan höyryimuri, jolla kostutettiin vaikeimpia kohtia ennen poistoa. Tapettien poistamisen jälkeen makkarin kaikki seinät piti tietenkin tasoittaa, koska monttuja ja kuoppia tuli melkoisesti. Haluttiin kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä.
