Vihdoin ikioma
Kolmastoista päivä syyskuuta vuonna 2010 minusta tuli asunnonomistaja. Heti seuraavana sunnuntaina 19.9. aloitimme mieheni kanssa asunnossa täysivaltaisen seinät, katon ja lattian kattavan remontin.
Tänään, 156 päivää, eli melkein tasan viisi kuukautta myöhemmin remonttia ei ole vielä saatettu aivan loppuun, joten päätin perustaa blogin (vai palstaksiko tätä pitäisi kutsua?) aiheesta. Valotan tässä blogissa remontin vaiheita, kerron ongelmista, joita kohtasimme, mietin asunnonomistajuutta velvoitteineen, tuskastelen luultavasti raha-asioista, ihailen liian kalliita sisustuselementtejä, jaan toivottavasti hyödyllisiä vinkkejä ja saan niitä kinkkisissä tilanteissa teiltä. Toivottavasti.
Ennen asunnon ostamista asuin hetken aikaa yksin Helsingissä Kalliossa. Kalliosta muutimme silloisen poikaystäväni, nykyisen kihlattuni ja avopuolisoni kanssa yhteen ensimäiseen vuokra-asuntoomme Hakaniemeen. Hakaniemestä muutimme Kamppiin, jossa asuimme loput vuodet ennen omaan asuntoon muuttamista. Vuokravuosia minulle on kertynyt siis yhteensä kahdeksan. Laskin, että noiden kahdeksan vuoden aikana olen maksanut vuokraa – toisten taskuihin – yhteensä noin 38 400 euroa. Huh!
Käyn töissä ja opiskelen, joten asunnon ostaminen ei ollut helppo päätös. Kampin asuntomme kävi auttamattomasti liian pieneksi ja omistaja ilmoitti myyntiaikeistaan samoihin aikoihin, kun me olimme päättäneet ruveta katselemaan omaa kotia.
Uusi kotimme, pyöristetysti 70 neliötä Merihaasta, on vaatinut kaiken aikamme ja jaksamisemme, mutta on täällä ehditty jo kyynelten lisäksi juhlia ja nauraakin.
Tästä kaikki alkoi.
Ostopäivänä, ennen remontin varsinaista alkamista, asuntoa tutkimassa. Näkymä parvekkeen ovelta keittiöön ja olohuoneeseen. Huomatkaa upea 80-luvun lempilapsi, koko seinän liukuovi, ja upea yksilöllinen keittiö. Erityisesti silmää hiveli keittiön ja olohuoneen keltaiset seinät.
Makuuhuoneen ovelta. Ihanat boordit! Tapettia on jo vähän rapsuteltu, jotta saatiin selville, mitä alta löytyy – ja sieltähän löytyi kolme erilaista kerrosta lisää tapettia!
Olohuone eteisestä katsottuna. Täälläkin hienot seinät. Kuvassa isäni, josta oli älytön apu remontin edetessä.
Keittiö ja pala olohuonetta eteisestä.
Ilta hämärtyy, hiilikasan valot syttyy. Onneksi näkymälle ei tarvitse tehdä remonttia: urbaani maisema ja meri olivat kummankin meidän sydäntä lähellä asuntoa valittaessa.