Kahvia!

Sarajevon vanhan kaupungin tunnelma on valloittava. Vanhan kaupunki on pieni ja sympaattinen, joka puolella pieniä kojuja ja pajoja. Erityisesti aamulla nautin kaduilla kuljeskelusta ihmisten avatessa liikkeitään ja kupariseppien aloitellessa työtä. Myöhemmin päivällä olikin kiva istua jossakin kahvilla ja katsella ohikulkevia ihmisiä.

Pieniä kuppiloita on joka kulmalla ja porukkaa istumassa ja aikaa viettämässä. Yleensä kävimme sekä aamukahvilla että iltapäiväkahvilla jossain. Yksi päivä löysimme ihanan, pienen turkkilaiskahvilan jossa istuimme hyvän tovin. Amy otti kahvia, minä teetä. Iltapäivän rukouskutsun jälkeen muutama mies moskeijasta suuntasi kahvilaan. Me jatkoimme matkaamme tehden tilaa heille.

Tässä kohtaa täytyy todeta tästä kahviasiasta kahvinystäville, että kuva puhukoon puolestaan. Minulle turkkilaiskahvi on hieman liian vahvan makuista mutta Amy oli onnellinen tästä. Aiemminhan en ole juonut kahvia ollenkaan mutta nyt tämän Balkan-reissun aikana tuli juotua, ihan vapaaehtoisesti. Ja kyllä, on olemassa kahvia josta pidän.