Lonely Planet ei suosittele eikä vanhemmat varsinkaan: liftaus. Siitä minulla ei onneksi ole kuitenkaan mitään huonoja kokemuksia joten… 

Me päätimme kokeilla, pääsisimmekö Dubrovnikista Kotoriin liftaten. Dubrovnikissa olimme viettäneet vain yhden päivän, enempää emme halunneet turistirysässä aikaa kuluttaa. Bussimatka Kotoriin on vain muutaman tunnin (90 km) eli ei ollenkaan liian pitkä liftattavaksikaan. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, tien varressa voisi olla ihan mukavaa. Ajattelimme, että voi sitä ainakin kokeilla. Jos emme edes kaupungista pääse ulos, voimme miettiä asiaa uudelleen.

Etsimme kaupungista ulosjohtavan tien ja jäimme seisoskelemaan bussipysäkille. Muutaman kymmenen minuutin päästä vanha pappa pysähtyi hieman vaarallisesti tien varteen ja selitti kroatiaksi ja käsimerkein, että kaksi kilometriä pääsette. Me hyppäsimme tyytyväisinä kyytiin. Kaksi osottautui kahdeksikymmeneksi, hyvä meille. Maisemat rantatiellä olivat mahtavat. Kiitimme kovasti kroatialaista pappaa kyydistä. Aurinko lämmitti jo aikalailla joten olimme kiitollisia tuulesta. Seisoskelimme bussipysäkillä vartin verran. Kroatialainen rakennusmies otti meidät pakettiautonsa kyytiin. Hän puhuikin ihan hyvin englantia. Rakennusmies jätti meidät bussipysäkille ja kertoi rajalle olevan vielä noin viisi kilometriä. Sieltä saimme sitten kyydin ystävälliseltä vanhalta kroaattimieheltä joka puhui saksaa. Ja meistä kumpikin osaa saksaa säälittävän vähän mutta kummasti sitä aina ymmärtää yhtä ja toista kun oikein yrittää kommunikoida. Tämä ystävällinen eläkeläinen ihan vartavasten toi meidät rajalle- tajusimme sen kun raja-asemalta hän kaarsi samaa tietä takaisinpäin. Siitä sitten kävelimme rajatarkastukseen ja raja-asemalta toiselle. Rajan yli on tullut käveltyä ennenkin rinkan kanssa, Albanian ja Makedonian rajalla. Siellä bussi Podgradecin kaupungista rajalle, kävellen yli, ja Sveti Naumista taksi Ohdiriin. Rajojen ylityksen jälkeen taas odottelua. Alkoi jo hieman kyllästyttämään ja väsyttämään koko touhu kun helteessä odottelimme seuraavaa kyytiä. Viimein, lähes tunnin odottelun jälkeen, pakettiauto pysähtyi. Kuuden hengen seurue puolalaisia kolmekymppisiä. He laittoivat kamojaan vähän kasaan ja mahduimme sekaan. He olivat matkalla Kotoriin. Olimme erittäin kiitollisia ajatuksesta, ettei enää tarvitse odotella tien varressa. Autossa oli tarjolla vodkaa ja hilpeätä seuraa. He olivat matkalla välimeren risteilylle joka lähtee Kotorista. Saavuimme perille ennen kolmea, hyvissä ajoin siis.

Oli mukavaa nähdä koko Kotorin lahti autosta käsin. Maisemat olivat mahtavia ja seura loistavaa. Aloimme haaveilla pyöräilyreissusta näillä kulmilla. Niin kaunista! Oli niin hyvä päivä, sää oli mitä mainioin ja olimme saaneet tavata mahtavia tyyppejä. Olimme molemmat superhyvällä tuulella koko loppuillan onnistuneesta matkustuspäivästä.