Reppu täynnä ideoita

Aamulla kiire laittaa aamupalaa, kiire viedä lapsi päiväkotiin, kiire ajaa töihin, töissä kiire, kiire töistä hakemaan lapsi hoidosta, kiire kauppaan, kiire laittamaan ruokaa, kiire harrastuksiin, kiire iltapalalle, kiire mennä nukkumaan jotta jaksaa huomisen kiireet..

Ja vielä kerran pojat!  No oikeestaan neljä, koska on vasta maanantai.

Tervetuloa oravanpyörään nimeltä äitiys, vanhemmuus, keski-ikä, ruuhkavuodet tai ihan millä kukin haluaa asian nimikoida.

Tätähän mä tein, kunnes aloin olla lopen uupunut. Aloin sairastella ja olla töistä pois. Noh, pari hassua päivää saikkarilla ja uudestaan takaisin hullun myllyyn missä kiire kasaantuu jatkuvaksi stressitilaksi ja uuvuttaa meidät.

Yhtenä päivänä työssäni katsoin lonkeron harmaata ilmaa ikkunasta, imiessäni sylkeä asiakkaan kurkusta. Ensin mietin mitä tänään syötäisiin kunnes havahdun tähän tilanteeseen; Onko tää just sitä mitä haluan? Olen kiinnostunut muodista, meikeistä, tyylistä, tuoksuista kaikista naisellisista asioista.

Käännän katseeni kohti työpariani joka näyttää mörrimöykyltä ja murahtelee käskyjä antaa yhdistelmämuovi. Huoh!

Aamulla klo soi 5:20. Parit torkut, nukahdin vasta yhdeltä joten oon ansainnu muutaman extra minuutin. Paskat, nyt tulee kiire. Pesen hampaitani ja samalla puen lapselleni vaatteita itselläni ollessa vain pikkuhousut päällä. Nekin väärin päin. Jes! Tytär viety tarhaan. Menen autoon ja lähden renkaat ulvoen tarhan pihasta. Viime hetkillä päätän kääntää ratin toiseen suuntaan. Kohti kotia.

Soitan töihin ja kerron olevani sairas. Hyökkään sänkyyn heti ja nukun puoleen päivään. Oltuani pois kolme päivää päätin että nyt jos koskaan. Time out. Game over. Pillit pussiin. Nyt riittää.

Soitin kainalot hikeä valuen työnantajalleni. ”Sanon itseni irti.”

Tittididii! Vapaa ku taivaan lintu. Nyt nautitaan. Mä oon samurai ja pystyn mihin vaan!  Paitsi, ne myrkylliset ihmiset jotka koittaa kääntää sun pään katsomaan realiteetteja. ”Ei oo järkevää, kun oot vakkarikin!” ”Millä meinaat elää?”.

Pyh! HV, kvg, jvg ja paskat!

Nyt on mun aika keksiä tulevaisuutta itselleni, ei muille.

Musta tulee yrittäjä, joo joo venaa sekka! Tiiän ettei tuu olee helppoo, mut mä tän handlaan. Mä näytän vielä.

Mul on yks idea mitä työstän kovin.

Reppu täynnä ideoita on helppo mennä eteenpäin.

Mun ekaluokan opekin sanoi aina et ” koululainen keksii aina ratkaisun”.

Mä oon kouluni käynyt joten siks mulla on monta ratkaisua. Usko pois vaan, kerron huomennakin jo jotain mun ideasta.