Englannin Valioliigan kausiennakko 2019/20

Kausiennakko: jatkuuko Manchester Cityn valtakausi Englannin Valioliigassa?

Englannin Valioliigan kausi 2019/20 on jo aivan oven takana, sillä uusi kausi starttaa jo tämän viikon perjantaina viime kaudella toiseksi sijoittuneen Liverpoolin ja Teemu Pukin Norwich Cityn välisellä ottelulla.

Tässä artikkelissa käymme läpi jokaisen tulevana kautena mukana olevan joukkueen, sekä niiden väliset voimasuhteet. Tervetuloa lukemaan.

Vain kaksi voittajasuosikkia?

Ennätyksellisen tasaisen ja tasokkaan mestaruustaiston viime kaudella esittäneet Manchester City ja Liverpool ovat tulevallakin kaudella Valioliigan ainoat selkeät mestarisuosikit. Pitkästi yli 20 pisteen kaulalla kautensa seuraaviin uhkaajiin nähden päättäneet joukkueet eivät ole todennäköisesti luopumassa valta-asetelmastaan tälläkään kaudella.

Manchester City

Edellisen kautensa mestaruuteen ja hulppeaan 98 pisteen pistepottiin päättänyt Citizens lienee Valioliigan mestarisuosikki numero yksi myös tulevalla kaudella. Pep Guardiolan valmentama joukkue on vahva kentän jokaisella osa-alueella ja Barcelonassa nimensä luoneelle valmentajalle on kaudesta toiseen tarjottu mahdollisuus hankkia vahvistuksia niille osa-alueille, joilla hän on kokenut nämä tarpeelliseksi.

Edellisen kahden kauden aikana yksi erittäin merkittävistä tekijöistä Cityn menestyksen kannalta on ollut etenkin Raheem Sterlingin lopullinen murtautuminen aivan maailman kirkkaimpaan pelaajaeliittiin. Ikuisena lupauksena pitkään pidetty Sterling on summannut kaksinumeroiset lukemat sekä maaleja että maalisyöttöjä kahden viimeisen kauden aikana ja Eden Hazardin Real Madrid-siirron myötä Sterling onkin todennäköisesti pelipaikkansa paras pelaaja koko liigassa.

Sterling ei ole tuloksentekopuolella suinkaan yksin, vaan taustatukea englantilaiselle tuo valtaisan leveä materiaali hyökkäyspään osaamista. Linjaa johtaa aina vain jaksava argentiinalainen Sergio Agüero, joka on loukkaantumisistaankin huolimatta takuuvarma nimi Englannin Valioliigan maalipörssin kärkipäässä.

Siirtohuhujen kohteena koko kesän ajan ollut Leroy Sane on pelaajana ehkäpä jopa Sterlingiäkin kovempi talentti, eivätkä huonoja hyökkäyspään nimiä ole myöskään mainion debyyttikauden pelannut Bernardo Silva ja Brasilian maajoukkueessakin toista viulua hyökkääjän paikalla pitkään soittanut Gabriel Jesus. Eniten parantamisen varaa löytyy Leicesterissä loistaneelta Riyad Mahrezilta, jolle aika Cityn paidassa on ollut tähän mennessä vaikea.

Cityn keskikenttä vahvistui kesän aikana Atlético Madridista joukkueeseen liittyneellä Rodrilla, joka tuo kokeneelle brasilialaiselle Fernandinholle nuoremman ja pidempiaikaisen vaihtoehdon. Espanjalaiskeskikenttäpelaajan siirron lisäksi erinomainen uutinen Cityn kannalta on ollut se, että Kevin De Bruyne on onnistunut säilymään ehjänä koko harjoituskauden ajan ja viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt belgialainen onkin täydessä iskussa heti kauden alkaessa.

Mikäli Cityn joukkueesta haluaa hakea heikkouksia, niin tämän nuolen voisi osoittaa joukkueen puolustuspäähän, joka menetti kesän aikana joukkueen pitkäaikaisen kapteenin Vincent Kompanyn. Jäljelle jäänyt kolmikosta Aymerick Laporte, John Stones ja Nicolas Otamendi, ainoastaan ensiksi mainittua voisi pitää aivan maailman kirkkaimpaan eliittiin lukeutuvana keskuspuolustajana. Sekä Stones että Otamendi ovat sortuneet virheisiin etenkin maajoukkueotteluissa.

Puolustuksen vasemmalla laidalla hyvin etenkin ylöspäin operoiva Benjamin Mendy on kärsinyt loukkaantumisista jo vuoden ajan ja ranskalaispuolustaja saattaa aloittaa alkavankin kauden sairastuvan puolelta. Nuori ukrainalainen Oleksandr Zintšenko on paikannut kyseisellä paikalla ajoittain mainiosti ja PSV:stä hankittu 22-vuotias espanjalainen Angeliño tuo tälle pelipaikalle yhden vaihtoehdon lisää. Näistä nimistä huolimatta City häviää vasemman puolustajan paikalla selvästi esimerkiksi pääkilpailija Liverpoolille, jolle on asettaa vasemmalle pelipaikkansa paras pelaaja, Andrew Robinson.

Manchester City lähtee kauteen erittäin leveällä materiaalilla, joka tietää jo tähän mennessä kaiken siitä, mitä pitkän sarjan voittamiseen tarvitaan. Ero Liverpooliin verrattuna on kuitenkin edelleen äärimmäisen pieni.

Liverpool

 

Vaikka Jürgen Kloppin Liverpool tekikin viime kauden aikana käytännössä kaiken niin hyvin kuin mahdollista, jäi Valioliigakaudesta siitäkin huolimatta käteen pelkästään luu. Liigan ainoan voittajan palkinnon Poolin nenän edestä vei Manchester City, joka juhli näin ollen toista peräkkäistä Valioliigan mestaruuttaan.

Ainoastaan yhden ottelun Valioliigassa menneellä kaudella hävinnyt Liverpool onnistui kuitenkin kruunaamaan kautensa Mestarien liigan pokaaliin. Loistavaa työtä Poolin peräsimessä tehneen Kloppin katseet lienee nyt kuitenkin suunnattu kaikkein vahvimmin liigapokaalin voittamiseen.

Kloppin luotosta nykymiehistöön kertoo se, että saksalainen päätyi jättämään isommat pelaajasiirrot kokonaan väliin kuluvan kesän aikana. Parin tulevaisuuden lupauksen lisäksi Liverpool on hankkinut riveihinsä ainoastaan West Hamin kakkosmaalivahti Adrianin, joka ottaa Club Bruggeen siirtyneen Simon Mignoletin paikan Alissonin varamaalivahtina.

Mignoletin lisäksi joukkueen jättivät kesän aikana loukkaantumisista kärsinyt hyökkääjä Daniel Sturridge ja vasemman puolustajan paikalla paikkansa menettänyt Alberto Moreno, jonka ura jatkuu Espanjan La Ligassa pelaavassa Villarrealissa.

Liverpoolin pelaajamateriaali on kunnossa jokaisen pelipaikan osalta. 22 maalia viime kaudella omiin päästänyttä puolustusta johtavat loistavan debyyttikauden pelannut Alisson ja maailman paras toppari Virgil van Dijk.

Joukkueen erittäin työteliäällä ja erinomaisesti kahteen suuntaan töitä tekevältä keskikentältä löytyy leveyttä ja laatua vaikka muille jakaa. Yksittäisistä pelaajista etenkin Newcastlessa Valioliigauransa aloittanut Georginio Wijnaldum on ottanut Kloppin alaisuudessa suuria kehitysaskeleita ja edennyt aina maailman eliittiin saakka. Fabinho, Naby Keita ja kapteeni Jordan Henderson ovat kaikki pelaajia, joihin Klopp voi luottaa myös kaikkein kovimmissa paikoissa.

Kaikkein suurimman kiitoksen Klopp saa kuitenkin siitä, mitä hän on pystynyt tekemään joukkueen hyökkäysosastolla. Epätasaisuudesta aiemmilla kausilla kärsinyt Sadio Mane pelasi viime kaudella elämänsä parhaan yksittäisen kauden, keikkuen alusta alkaen Valioliigan maalipörssin kärkipaikoilla. Aiemmin lähinnä viihdyttävästä pelityylistään tunnettu Mohamed Salah on puolestaan Liverpoolissa yhdeksi maailman parhaista pelaajista ja maalintekijöistä. Kivikovan kolmikon täydentää kovasti töitä paiskiva ja muille tilaa luova Roberto Firmino, joka on pelillisen panoksensa puolesta huomattavasti maalimääräänsä arvokkaampi.

Laadukasta taustatukea kolmikolle tarjoaa puolestaan kaksikko Xherdan Shaqiri ja Divock Origi, jotka iskivät viime kaudellakin lukuisia tärkeitä osumia. Loukkaantumisistaan ainakin toistaiseksi toipuneet Alex Oxlade-Chamberlain ja Adam Lallana saavat myöskin omat tilaisuutensa Kloppin rotaatiossa.

Liverpool on onnistunut ottamaan kehitysaskeleita Kloppin jokaisella kaudella ja todellinen jättipotti jäi viime kaudella kiinni sen tasan yhden tappion välttämisestä. Tämä tappio tuli luonnollisestikin niukalla marginaalilla Etihad Stadiumilla, mikä riitti kääntämään eron pisteen verran Manchester Cityn puolelle. Mikäli Liverpool onnistuu välttämään kaikkein suurimmat negatiiviset yllätykset, on joukkue hyvin lähellä ensimmäistä Englannin pääsarjan mestaruuttaan sitten kauden 1989/90.

Chelsea

Chelsea hiipii kevätkaudella hieman varkain aina Valioliigan kolmannelle sijalle asti. Myös Eurooppa-liigan kannua historiassaan toista kertaa kauden päätteeksi nostellut lontoolaisjoukkue saa kuitenkin kiittää nousujohteisesta loppukaudestaan paljon etenkin kanssakilpailijoitaan Tottenhamia, Arsenalia ja Manchester Unitedia, jotka pelasivat kaikki surkean loppukauden.

Vain vuoden Chelseaa valmentanut Mauricio Sarri siirtyi pitkien spekulaatioiden jälkeen Juventuksen peräsimeen ja italialaisen tilalle nimitettiin edellisellä kaudella Derbyä Championshipissa valmentanut, seuralegenda Frank Lampard.

Lampard pääsee aloittamaan pestinsä normaalista poikkeavista asetelmista, sillä normaalisti kovista rahallisista satsauksistaan tunnettu lontoolaisseura viettää kauden molemmat siirtoikkunat siirtokiellon alaisuudessa. Tästä syystä Lampard saaneekin seurajohdolta (lue Roman Abramovits) huomattavasti normaalia enemmän siimaa avauskaudellaan.

Joukkueen ainoa varsinainen hankinta täksi kaudeksi oli yhdysvaltalaishyökkääjä Christian Pulisic, joka vietti tammikuussa toteutuneen siirtonsa jälkeen vielä puoli kautta lainalla Borussia Dortmundissa. Pulisicin lisäksi seurassa viime kaudella lainalla ollut Mateo Kovacic liittyi riveihin pysyvästi Real Madridista.

Merkittävin ulospäin suuntautunut siirto oli luonnollisestikin Eden Hazardin vihdoin toteutunut jättisiirto Real Madridiin. Chelsean hyökkäyspeliä vuosikaudet kannatellut belgialainen jättikin joukkueeseen valtavan pelillisen aukon, joka Lampardin ja tärkeässä asemassa olevan apuvalmentajan Jody Morrisin on pystyttävä paikkaamaan keinolla tai toisella. Myös viimeisellä kaudellaan olemattomalle vastuulle jäänyt, kapteeni Gary Cahill vaihtoi kauden päätteeksi maisemaa.

Siirtojen lisäksi Chelsea on vahvistanut rivejään lukuisalla lainalta palanneella pelaajalla, jotka saavat nyt pakon edessä kunnon näyttöpaikan myös edustusjoukkueen puolella. Merkittävimpiä palaajia ovat viime kaudella Championshipissa kovaan maalimäärään yltänyt Tammy Abraham, Belgian maajoukkueessa toista viulua hyökkääjän tontilla soittava Michy Batshuayi, Derbyssä loistavan kauden pelannut keskikenttäpelaaja Mason Mount, laitapuolustajan paikalla Wiganissa hyvin esiintynyt Reece James, sekä entinen huippulupaus, toppari Kurt Zouma, joka vietti viime kauden lainalla Evertonissa.

Lainalta palanneiden pelaajien myötä etenkin Chelsean keskikentän keskusta pullistelee pelaajista ja tältä pelipaikalta löytyvätkin joukkueen osalta ne suurimmat mielenkiinnon kohteet. Viime kaudella ajoittain todella tukkoisesti toimineelta keskikentältä ainoastaan N’Golo Kanté ylsi kauden mittaan järjestäen lähelle parasta pelipanostaan. Jorginho, Mateo Kovacic ja Ross Barkley ovat kaikki pelaajina sellaisia, joilta voi odottaa tulevalla kaudella enemmän. Etenkin hyvin paljon valmentaja Lampardia pelaajatyypiltään muistuttava Barkley on tulevalla kaudella kiinnostava seurattava. Evertonissa ajoittain erinomaisesti esiintyneen englantilaisen esitykset harjoituskaudella ovat olleet ajoittain erinomaisia.

Chelsean suurimmat pelilliset heikkoudet löytyvät lähtökohtaisesti laitapuolustuksesta ja keskushyökkääjän paikalta. Laitapuolustajista ainoastaan kapteenin nauhan näillä näkymin perivä Cesar Azpilicueta on takuuvarma suorittaja Valioliigan absoluuttisella huipulla. Tällä hetkellä loukkaantuneena olevan Reece Jamesin taso riittänee pelipaikalla toisen viulun soittamiseen. Torinosta toissa kaudeksi joukkueeseen liittynyt Davide Zappacosta on puolestaan osoittautunut tyhjäksi arvaksi Valioliigatasolle.

Vasemmalla puolella brasilialaisella Emersonilla on potentiaalia nousta aina Valioliigan puolustuseliittiin saakka, mutta tähän mennessä entiseltä Roma-lupaukselta on nähty vain ajoittaisia väläytyksiä todellisesta huipputasosta. Antonio Conten alaisuudessa wingbackin tontilla ajoittain loistavasti esiintyneen Marcos Alonson osalta vauhti ja puolustusosaaminen ei tunnu riittävän astetta puolustavammassa roolissa ja kahdesti pelipaikallaan Valioliigan vuoden joukkueeseen valittu espanjalainen joutuneekin toimimaan brasilialaiskollegansa varamiehenä.

Keskushyökkääjän paikalla koko kolmikon Olivier Giroud, Michy Batshuayi ja Tammy Abraham tason riittävyys Valioliigan kärkipään joukkueessa on kyseenalaistettavissa, eikä Chelseasta löydy tälläkään kaudella takuuvarmaa, edes 10 Valioliigaosumaan yltävää keskushyökkääjää.

Chelsean kohdalla huomioitavaa etenkin alkukauden osalta on tärkeiden pelaajien loukkaantumisten määrä. Joukkueen ykköstoppariksi kahden viime kauden aikana noussut Antonio Rüdiger, sekä viime kauden komeetat Ruben Loftus-Cheek ja Callum Hudson-Odoi missaavat kaikki alkukauden pitkäaikaisten loukkaantumisten vuoksi.

Näiden ainakin etukäteen selkeiden heikkouksien myötä Chelsean kannalta onnistuneesta kaudesta voidaan puhua, mikäli joukkue onnistuu sijoittumaan kuuden parhaan joukkoon. Top neljään murtautuminen olisi Lampardille jo todella suuri sulka hattuun.

Tottenham

Hyvin alkaneesta viime kaudesta muodostui lopulta suuri pettymys Tottenhamille joukkueen tiputtua kauden lopulla lähestulkoon neljän parhaan joukkueen ulkopuolelle. Lisää kylmää vettä niskaan tuli Mestarien liigan finaalissa, jossa Spurs kärsi tappion Liverpoolille.

Vaikka viime kaudestakin Tottenhamille jäi lopulta käteen vain luu, on Mauricio Pochettinon miehistö onnistunut vakiinnuttamaan tasonsa aivan Valioliigan kirkkaimpaan kärkipäähän. Hyökkäyspään ja keskikentän yksilöiden osalta Spursilla on asettaa kentälle aivan Valioliigan hienointa kermaa ja täydellisellä onnistumisella joukkue onnistuu jo ensi kaudella nostelemaan ainakin jotain pokaalia.

Spursin kesän tähän mennessä merkittävin ja myöskin ainoa hankinta on ollut ranskalaisesta Lyonista joukkueen keskikentälle liittynyt 22-vuotias Tanguy N’Dombele, joka saapui paikkaamaan tammikuussa seuran jättäneen Mousa Dembelen jättämää aukkoa.

Merkittävin poistuja oli puolestaan Atlético Madridiin siirtynyt laitapuolustaja Kieran Trippier. Hyökkääjistä joukkueen taakseen jättivät puolestaan seurassa flopannut Vincent Jansen ja kokenut Fernando Llorente.

Tottenhamin joukkueesta löytyy laatua jokaiselle rintamalle etenkin kentän keskustan osalta. Ranskan maajoukkueen ykkösmaalivahti Hugo Lloris on edelleen yksi Valioliigan parhaista torjujista, eikä edestä löytyvä topparikaksikko Jan Vertonghen ja Toby Alderweireld jää tasossa Pekkaa pahemmaksi. Joukkueen keskikentällä Christian Eriksen ja Dele Alli ovat jo vuosien ajan lukeutuneet pelipaikkansa parhaimmistoon.

Spursin osalta epävarmuustekijät löytyvät tällä hetkellä etenkin puolustuksen oikealta laidalta, jonne Trippierin poistuminen jätti melkoisen aukon. Pochettino joutuukin ainakin näillä näkymin luottamaan oikealla laidalla joko maanmieheensä Juan Foythiin tai Kyle Walker-Petersiin, jotka ovat molemmat säännöllisinä avauksen pelaajina katsomattomia kortteja.

Harry Kanen johtamaa hyökkäyspäätä vaivaa puolestaan kapeus. Viime kaudella loukkaantumisista kärsineessä joukkueessa Llorente joutui pelaamaan liiankin tärkeässä roolissa Kanen oltua pitkään sivussa joukkueen kokoonpanosta. Parhaimmillaan varsin laadukas hyökkäyspään pelaajamateriaali on kaventunut viime kauteen verrattuna vielä selvästi ja tämä saattaa aiheuttaa tulevallakin kaudella vaikeuksia.

Mikäli Spurs onnistuu välttämään tulevalla kaudella loukkaantumiset, on joukkue ehkäpä ykkössuosikki, kun puhutaan Valioliigan sijasta kolme. Menestystä saattaa olla luvassa myös jommankumman kotimaisen cup-kilpailun puolella.

Arsenal

Unai Emeryn odotettiin tuovan aimo annos raikasta tuulahdusta jo ummehtuneeseen Arsenalin joukkueeseen. Sevillan peräsimessä etenkin Eurooppa-liigan puolella kovaa jälkeä tehnyt Emery aloitti pestinsä hyvin ja Gunners olikin loppuvuodesta 2018 yksi Valioliigan vakuuttavimmin esiintyneistä joukkueista. Kevätkaudella Arsenalille tarjoiltiin pitkään paikkaa Valioliigan neljän parhaan joukossa, mutta niin vain surkeasti sujunut loppukausi pudotti joukkueen Chelsean taakse viidenneksi ja Eurooppa-liigan finaalissakin joukkueelle jäi luu käteen Chelsean oltua finaaliottelussa vahvempi.

Kuluneen kesän aikana Arsenal on investoinut joukkueeseensa jo yli 100 miljoonan punnan edestä. Lillestä joukkueeseen 72 miljoonalla punnalla siirtynyt 24-vuotias Nicolas Pépé on hankinnoista ylivoimaisesti huomattavin ja norsunluurannikkolainen onkin lähtökohtaisesti juuri sellainen hankinta, jota Arsenalin laitahyökkääjäosasto kaipaa. Maalintekovoimaa joukkueesta löytyi toki jo ennestään Alexandre Lacazetten ja Pierre-Emerick Aubameyangin muodossa, mutta kaksikko on kärsinyt ajoittain suuresti tarpeeksi laadukkaan tarjoilun puutteesta.

The Gunners on kokenut kesän aikana myös merkittäviä menetyksiä. Keskikentällä kahteen suuntaan ehjänä ollessaan aina laadukasta työtä tehnyt Aaron Ramsey vaihtoi maisemaa siirtymällä Juventukseen, pitkäaikainen kapteeni Laurent Koscielny Bordeauxiin ja Chelsean maalilla mainetta luonut ja kesällä helsinkiläisessä hotellissakin bongattu Petr Cech  päätti puolestaan uransa. Loukkaantumisista kärsineen Danny Welbeckin sopimus puolestaan umpeutui, eikä jatkoa sorvattu myöskään yhden kauden stintillä käyneelle Stephen Lichsteinerille.

Real Madridista lainalle joukkueeseen liittynyt Dani Ceballos tuo Arsenalin hieman puujalkaiselle keskikentälle aimo tukun taitoa ja juonikkuutta, mikä on ainakin teoriassa juuri sitä, mitä Gunnersin keskikenttä on jo pidemmän aikaa huutanut. Hyvin avauskausillaan joukkueessa esiintynyt kaksikko Lucas Torreira ja Matteo Guendouzi edustaa keskikentällä puolestaan tasapainottavampaa osastoa.

Arsenalin suurimmat heikkoudet lepäävät jälleen kerran joukkueen puolustuslinjassa, jonne ei tänäkään kesänä ole onnistuttu hankkimaan vahvistuksia. Etenkin joukkueen toppariosasto on kaukana Valioliigan kärkipäästä, eikä laitapuolustuskaan näytä turhan hyvältä. Etenkään siinä tapauksessa, mikäli Hector Bellerinin loukkaantumishuolet saavat jatkoa. Joukkueen puolustuslinjasta ainoastaan vasemman laitapuolustajan Sead Kolasinacin voisi lähtökohtaisesti sanoa olevan mies paikallaan verrattaessa Valioliigan muihin kärkijoukkueisiin.

Arsenal taistelee lähtökohtaisesti sijoituksista 3-4 yhdessä Tottenhamin, Manchester Unitedin ja Chelsean kanssa. Mikäli Emery onnistuu vielä siirtoikkunan loppumetreillä hankkimaan jonkinnäköisen vahvistuksen joukkueen puolustuslinjaan ja mikäli Hector Bellerin tervehtyy (sekä palaa parhaalle tasolleen), alkaa Arsenalin tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta. Hyökkäyspäänsä osalta Tykkimiehet vetää vertoja aivan liigan kärkipäähänkin verrattaessa.

Manchester United

Englannin suurseuroihin edelleen lukeutuva Manchester United ei ole onnistunut viime kausien aikana nousemaan lähimainkaan samaan loistoon, kuin Sir Alex Fergusonin alaisuudessa. Viimeisin epäonnistunut manageri joukkueen peräsimessä oli mm. Interin, Real Madridin ja Chelsean peräsimessä meritoitunut ja kaiken voittanut José Mourinho.

Loppuvuodesta 2018 vetovastuun ottanut Ole-Gunnar Solskjaer sai uudessa seurassaan unelmastartin, minkä myötä ja kilpailijoiden kompastelun avittamana Punaiset Paholaiset näytti matkaavan pahasta ahdingosta kohti Valioliigan kolmatta sijaa. Norjalaisvalmentajan kuherruskuukausi tuli kuitenkin päätökseensä yhtä tylysti kuin se oli alkanut ja surkeasti sujuneen loppukauden jälkeen United romahti Valioliigan sarjataulukossa kuudenneksi ja jälleen kerran Mestarien liigan ulkopuolelle.

Kuluvan kesän aikana Manchester United on vahvistanut joukkuettaan hyvin harkiten. Crystal Palacessa läpimurtonsa tehnyt laitapuolustaja Aaron Wan-Bissaka siirtyi joukkueeseen vajaalla 50 miljoonalla punnalla ja Swanseassa hyvän kauden pelannut Daniel James saapui puolestaan vahvistamaan joukkueen hyökkäyspään laitaosastoa.

Yksi kokoonpanon ongelmakohdista saatiin aukaistua vajaata viikkoa ennen kauden avausta, kun Leicesterin ja Englannin maajoukkueen toppari Harry Maguire liittyi joukkueeseen lähes 80 miljoonan punnan siirtosummalla.

Kesän siirtojen myötä Manchester United on onnistunut vahvistamaan etenkin puolustuspäätään. Vihdoin juonen päästä viime kaudella kiinni saanut ruotsalaistoppari Victor Lindelöf saa rinnalleen laadukkaan toppariparin ja puolustuslinjan oikea laita Wan-Bissakan saapumisen myötä puolestaan ensimmäisen todellisen laatutekijän sitten loukkaantumisten myötä taantuneen Antonio Valencian, joka siirtyi kesän aikana kotimaansa Ecuadorin pääsarjaan.

Unitedin osalta suurimmat epäilykset kohdistuvat joukkueen keskikentälle. Pyyteetöntä työtä keskikentällä tehneen Ander Herreran sopimus umpeutui heinäkuun alussa ja 30-vuotiaan baskin ura jatkuu Paris SG:n riveissä.

Ranskalaistähti Paul Pogba on edelleen parhaimmillaan jopa pelipaikkansa paras pelaaja Valioliigassa, mutta miehen esitykset vaihtelevat edelleen aivan laidasta laitaan. Muista käytettävissä olevista palasista norjalainen Solskjaer tai hänen edeltäjänsäkään eivät ole onnistuneet kokoamaan toimivaa palapeliä. Takavuosina keskikentän pohjaa Chelsean paidassa dominoinut Nemanja Matic alkaa olemaan jo liian hidas ja kankea Valioliigaan, eikä viime kauden uusi hankinta Fred ainakaan vielä onnistunut lunastamaan odotuksia.

Scott McTominay pelasi etenkin viime kaudella odotuksiin nähden vahvasti, mutta hänestä tai Andreas Pereirasta ei ainakaan vielä kannata odottaa sateentekijöitä.

Myös Unitedin hyökkäyspää on ainakin pienimuotoinen arvoitus. Loukkaantumisista kärsinyttä Romelu Lukakua on viety pitkin kesää etenkin Italiaan, mutta tällä hetkellä näyttää mahdolliselta, että belgialainen jatkaisi edelleen Manchesterissa. Sekä täydellisesti tähän mennessä flopanneelta Alexis Sanchezilta että epätasaisesti esiintyneeltä Anthony Martialilta on lupa odottaa enemmän.

Puolustuspään vahvistuksiensa myötä Manchester United tuntuisi olevan ainakin yhdellä pelillisellä osa-alueella menossa oikeaan suuntaan. Joukkueen keskikentältä ja hyökkäykseltä on kuitenkin lupa odottaa aivan mitä tahansa. Parhaimmillaan United saattaa yltää kirkkaasti neljän parhaan joukkoon, kun taas pahimmillaan noususuhdanteessa oleva Wolverhamptonkin saattaa pyyhkiä perinteikkään menestyjäseuran edelle.

Wolves

Viime kaudeksi Valioliigaan noussut Wolverhampton Wanderers pelasi erinomaisen ensimmäisen kauden pääsarjatasolla. Nuno Espirito Santon suojatit nappasivat heti ensimmäisellä kaudella liigassa sijan seitsemän, mikä oikeutti mukavan rahapalkinnon lisäksi Eurooppa-liigan karsintapaikkaan.

Etenkin parin edellisen kauden aikana Wolves on luottanut vahvasti portugalilaiseen osaamiseen ja tämä jatkuu myös tulevalla kaudella. Portugalin ykköstorjuja Rui Patricio, keskikenttäpelaajat Ruben Neves ja Joao Moutinho, sekä hyökkääjä Diogo Jota ovat suuressa roolissa myös alkavalla kaudella.

Wolves oli viime kaudella viheliäinen vastustaja etenkin liigan kärkipään joukkueille ja Sudet onnistuikin laittamaan hanttiin kaikille Valioliigavastustajilleen. Suurempia ongelmia joukkueella oli etenkin kauden avauspuolikkaalla niissä otteluissa, joissa oranssipaidat olivat hallitsevampi osapuoli ja ennakkosuosikki.

Kuluvana kesänä Wolves on jatkanut vahvistumistaan siirtomarkkinoilla. Viime kaudella 13 Valioliigamaalia iskenyt Raúl Jiménez hankittiin joukkueeseen pysyvästi Portugalin liigan Benficasta. Vasta 19-vuotias laitapelaaja Pedro Neto liittyi joukkueeseen puolestaan Napolista. 21-vuotias Patrick Cutrone tuo joukkueen hyökkäysosastolle lisäleveyttä ja belgialainen Leon Dendoncker, sekä portugalilaiset Bruno Jordão ja Flávio Cristóvão keskikentälle.

Hankinnoista kenties mielenkiintoisin on toppari Jesus Vallejo, joka siirtyi joukkueeseen lainalle Real Madridista. Vasta 22-vuotias puolustaja on jo vuosikausien ajan lukeutunut espanjalaisen jalkapallon suurimpiin lupauksiin, mutta nuorukainen on kärsinyt viime vuodet loukkaantumisista. Terveenä pysyessään pallovarmalla topparilla on jo tulevalla kaudella kaikki mahdollisuudet lyödä läpi kaikkein kirkkaimmissa valoissa.

Wolves onnistui viime kautisissa satsauksissaan aivan erillä tavalla kuin vaikkapa sarjaporrasta alemmas vajonnut Fulham. Joukkue lähtee tulevallekin kaudelle taistelemaan ennen kaikkea tärkeästä seitsemännestä sijasta, joka johdattaisi joukkueen uudestaan Eurooppa-liigan karsintoihin.

Alkavalla kaudella joukkueen suurimmat haasteet kohdistuvat ns. toisen kauden syndroomaan, sekä lisää kuormitusta tuoviin Europeleihin. Viime kaudella Eurooppa-liigan karsintoihin osallistuneelle Burnleylle näistä jälkimmäinen meinasi tehdä todelliset tepposet.

Everton

Portugalilaisen Marco Silvan ensimmäinen kausi The Toffeesin peräsimessä muodostui haastavaksi. Joukkueella piti olla viime kaudella käsissään kaikki palaset, jotka olisivat voineet johtaa erittäinkin hyvään kauteen. Everton ei kuitenkaan onnistunut löytämään tasaisuutta pelaamiseensa ja loppusijoitukseksi muodostuikin lopulta ainakin pieneksi pettymykseksi kahdeksas sija.

Aivan täysin pettymykseksi Evertonin kautta ei voi kuvailla, sillä suuria ilonaiheita aiheuttivat etenkin Barcelonasta vasemman puolustajan paikalle hankittu Lucas Digne ja hyökkäyspäässä ajoittain erinomaisesti esiintynyt Richarlison. Etenkin Digne nousi pelipaikallaan Valioliigan aivan ehdottomaan eliittiin.

Evertonin yskinyt hyökkäyspää sai kesän aikana todella mielenkiintoisen vahvistuksen, kun etenkin Italian maajoukkuepaidassa ihastuttanut 19-vuotias Moise Kean liittyi joukkueen mukaan. André Gomesin pysyvä siirto Barcelonasta ja Jean-Philippe Gbaminin siirto tuovat puolestaan uutta uskottavuutta joukkueen keskikentälle. Manchester Citystä joukkueeseen liittynyt Fabian Delph toi puolestaan yhden HG-pelaajan lisää joukkueen pelaajalistalle ja kokenut pelimies pystyy operoimaan sekä keskikentällä että puolustuksen laidalla.

Everton on kärsinyt varsinaisen maalintekijän puutteesta aina siitä lähtien, kun Romelu Lukaku liittyi Manchester Unitedin riveihin. Turkissa koviin maalimääriin yltänyt Cenk Tosun näyttäisi olevan viimeisin Lukakun paikan täyttämisessä epäonnistunut pelaaja. Varsinaisen keskushyökkääjän puuttumisen lisäksi joukkueen hyökkäyspelaamista vaivasi viime kaudella Theo Walcottin ja Bernardon epätasaisuus. Kumpikaan ei onnistunut tekemään säännöllistä tulosta laitahyökkääjän tonteilta.

Joukkueen puolustuspäässä Digne on ratkaissut vasemman laitapuolustajan paikan ongelmat ja kokenut Leighton Baines toimii edelleen satunnaisena paikkaajana. Viime kaudella suurta vastuuta nauttineen Kurt Zouman paluu Chelseaan ja Seamus Colemanin tason vaihtelut jättävät kuitenkin kysymysmerkit sekä toppariosastolle että puolustuksen oikealle laidalle.

Everton on alkavallakin kaudella hyvin kasattu joukkue, johon mahtuu siitäkin huolimatta suuria kysymysmerkkejä. Joukkue tarvitsee hyökkäyspäähänsä säännöllisesti maalintekoon kykeneviä pelaajia ja puolustuspäässä paljon riippuu etenkin loukkaantumisista kärsineiden Seamus Colemanin ja Yerry Minan pysymiseen ehjänä.

Parhaassa tapauksessa Everton pystyy ohittamaan Wolverhamptonin ja palaamaan seuraavaksi kaudeksi Eurokentille, mutta oman haasteensa Silvan miehistölle tulee asettamaan ainakin Leicester, joka on myöskin kovasti tyrkyllä samoille sijoituksille.

Leicester

Liverpoolin peräsimessä joitain vuosia sitten hyvää työtä tehnyt Brendan Rodgers sai viime kaudella uuden tilaisuuden Englannin Valioliigassa, miehen otettua kesken kauden vetovastuun Leicesterin peräsimessä. Rodgers onnistui muutaman kuukauden pestissään hyvin ja varsin taidokas käskijä luotsasi Ketut Valioliigan sijalle yhdeksän.

Leicester on onnistunut vahvistumaan kuluvan kesän aikana käytännössä yhdellä pelaajalla. Newcastle Unitedissa viime keväänä kovaan maalivireeseen yltynyt Ayoze Perez liittyi joukkueen vahvuuteen vajaalla 30 miljoonalla punnalla.

Monacosta lainalla ollut belgialainen Youri Tielemans liittyi joukkueen vahvuuteen puolestaan pysyvällä siirrolla, joka takaa joukkueen hyökkäysosastolle laadukasta tarjoilua keskikentän pohjalta. Sama pätee kokeneeseen portugalilaiseen Adrien Silvaan, joka palasi lainalta Monacosta.

Leicester joutunee vielä siirtoikkunan loppumetreillä siirtomarkkinoille, sillä joukkueen ykköstoppari Harry Maguire vaihtoi läpi kesän kestäneiden huhujen Manchester Unitedin paitaan. Hieman vajaa 80 miljoonan punnan siirto antaa Rodgersille mukavan kasan pelimerkkejä useammankin pelaajan hankkimiseen.

Leicester luottaa menestyksensä osalta edelleen hyvin pitkälti kokeneeseen runkoon. Joukkueen maalia vartioi edelleen Valioliigan voittajajoukkueessa isossa roolissa ollut Kasper Schmeichel ja hyökkäyspäässä maalinteosta vastaa yhä kokenut Jamie Vardy.

Joukkueen puolustuspäässä entinen Manchester United-toppari Jonny Evans on nyt linjaa johtava pelaaja, joka toki kaipaa vierelleen laadukkaan partnerin. Puolustuksen laidalla Ricardo Pereira ja viime kaudella läpimurtonsa tehnyt Ben Chilwell tarjoavat laadukasta tekemistä kentän molempiin suuntiin.

Rodgersin suurin haaste kauden alla on löytää pätevä korvaaja Harry Maguirelle. Muilta osin joukkueen runko näyttäisi olevan aika hyvin kasassa. Edellisellä kaudella valtavasti kehittyneellä James Maddisonilla ja tuulennopealla Demarai Graylla on kaikki potentiaali tarjota tarvittavaa taustatukea edelleen kovaan tahtiin viimeistelevälle Vardylle.

Mikäli Rodgers saa puolustuksensa kasaan syyskauden aikana, on joukkue taistelemassa toden teolla seitsemännestä sijasta yhdessä Evertonin ja Wolvesin kanssa.

West Ham

West Ham Unitedin piti olla edellisen kauden musta hevonen Englannin Valioliigassa. Kokeneen Manuel Pellegrinin miehistö ei kuitenkaan onnistunut yllättämään ketään ainakaan positiivisessa mielessä, minkä myötä joukkue päätyi Valioliigan sarjataulukossa lopulta sijalle kymmenen. Fortune’s always hiding, indeed…

Ihan koko totuutta West Hamin loppusijoitus ei kuitenkaan kerro. Erittäin mielenkiintoisella joukkueella kauteen lähtenyt Hammers oli nimittäin parhaimmillaan erinomainen, mistä kertoo esimerkiksi se, että joukkue oli koko liigan kuntopuntarissa toiseksi paras joukkue kiireisen joulukuun aikana.

West Hamia vaivasi viime kaudella suuresti etenkin tasaisuuden puute ja suuri ”kiitos” tästä lankeaa avainpelaajien loukkaantumiselle. Hammersin loukkaantumislista veti nimittäin käytännössä läpi koko kauden vertoja mille tahansa muulle Valioliigajoukkueelle. Toppari Winston Reid, keskikenttäpelaaja Jack Wilshere, sekä hyökkääjät Manuel Lanzini ja Andriy Yarmolenko viettivät kaikki käytännössä koko kauden lasaretin puolella.

Ilonaiheitakin joukkueen esityksistä löytyi. Uusi hankinta Felipe Anderson oli laitahyökkääjän paikalla parhaimmillaan koko liigan eliittiä ja nuori Declan Rice teki keskikentän pohjalla todella kovan läpimurron.

Kuluvan kesän aikana Hammers on onnistunut tekemään joukkueeseen hyviä täsmähankintoja. Maalivahti Lukasz Fabianskille hankittiin kaksi kokenutta kirittäjää Roberton ja David Martinin muodossa, puolustukseen joukkue hankki nuoren portugalilaisen Gonzalo Cardozon, joka paikkaa kokeneen Pablo Zabaletan jättämää aukkoa.

Kovimmat satsaukset joukkue on tehnyt kuitenkin hyökkäyspäähän, jonne hankittiin Villarrealin nuori Pablo Fornals ja Saksan Bundesliigassa viime kaudella 15 maalia iskenyt ranskalainen Sebastien Haller. Kaksikko maksoi Hammersille yhteensä reilut 60 miljoonaa puntaa.

Pellegrinin joukkue satsaa tulevallakin kaudella kaikkensa etenkin joukkueen hyökkäyspäähän, joka on kaikkien pelaajien ollessa kunnossa kovaa valuuttaa etenkin samoista sijoista taisteleviin kilpailijoihin verrattuna. Parhaimmillaan etenkin Haller saattaa keikkua jopa Valioliigan maalipörssin kärkipäässä.

Suurimmat haasteet joukkueen osalta ovat kuitenkin puolustuspäässä, joka on edelleen paperilla hyvinkin heikko. Mikäli joukkueen loukkaantumishuolet eivät helpota tulevankaan kauden aikana, saattaa sarjasijoitus jopa pudota viime kauteen verrattuna. Kaiken mennessä nappiin West Ham saattaa puolestaan kivuta useammankin sijaluvun ylöspäin.

Watford

Valmentajia tiuhaan tahtiin viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihtanut Watford on hieman yllättäenkin onnistunut vakiinnuttamaan tasonsa Valioliigan keskikastissa. Viime kautensa The Hornets päätti joukkueelle niin sopivaan tyyliin 11. sijalla.

Viime kaudeksi valmennusvastuun ottanut Javi Gracia on ehtinyt sopia joukkueen kanssa jo pidemmän jatkosopimuksen, jonka myötä joukkue näyttäisi pitkästä aikaa tekevän myös pidemmän aikatähtäimen suunnitelmia.

Watford oli viime kaudella parhaimmillaan kauden kiireisimpinä aikoina; vuodenvaihteen tienoilla joukkue onnistui nappaamaan useamman tärkeän voiton, jotka tukevoittivat joukkueen asemaa liigan keskikastissa. Suureen rooliin etenkin kauden toisella puoliskolla nousi kärkikaksikko Troy Deeney ja Gerard Deulofeu, joka onnistui vaisusti pitkään sujuneen kauden jälkeen nousemaan tärkeillä hetkillä aivan uudelle tasolle. Pitkälti juuri tämä taso johdatti Watfordin myös FA Cupin finaaliin.

Tärkeässä roolissa on myöskin joukkueen keskikenttä, jonne etenkin kaksikko Abdoulaye Doucoure ja Etienne Capoue tarjoaa aimo annoksen fyysisyyttä ja kahden suunnan osaamista. Ylöspäin tarjoilusta huolehtii puolestaan Englannin nuorisomaajoukkueet läpi käynyt Will Hughes.

59 otteeseen viime kaudella antautunutta puolustusta on vahvistettu kuluvan kesän aikana kokeneella West Bromwich Albion-topparilla Craig Dawsonilla. Joukkueen kesän toinen merkittävä hankinta on Arsenalista ilmaissiirrolla saapunut hyökkääjä Danny Welbeck, joka pyrkii löytämään tasonsa loukkaantumisvaikeuksien jälkeen.

Watfordissa monet asiat on tehty jo vuosikausien verran oikein ja joukkue on onnistunut vakiinnuttamaan tasonsa Valioliigan keskikastissa. Suurta potentiaalia notkahduksiin (suuntaan tai toiseen) ei ole olemassa ja tästä syystä Watford tulee tulevallakin kaudella taistelemaan pääasiallisesti paikoista sijan kymmenen ympärillä.

Crystal Palace

Kokenut Roy Hodgson onnistui viime kaudella Crystal Palacen peräsimessä varsin mainiosti ja johdatti varsin vajavaisilla resursseilla operoivan joukkueen Valioliigassa komeasti sijalle 12. Saavutuksesta tekee erityisen vaikuttavan se fakta, että Christian Benteken hankinnasta huolimatta Crystal Palace ei ole onnistunut löytämään säännöllisesti maalintekoon kykenevää pelaajaa useampaan kauteen.

Viime kauden ensimmäinen puolisko oli Palacelle hankala. Alkukaudesta otettujen rutiinivoittojen jälkeen Crystal Palace vajosi kahdeksan ottelun tappioputkeen ja tukevasti mukaan putoamistaisteluun. Joukkueen kurssinmuutos tapahtui vuodenvaihteen tienoilla ja tämän kruunasi vieraskentällä otettu voitto Manchester Cityä vastaan. Vuoden 2019 puolella joukkue saalisti liigan puolella yhteensä yhdeksän voittoa.

Hodgsonin joukkueet ovat tulleet parhaiten tunnetuiksi etenkin inhorealistisesta tulosjalkapallosta, jota toteuttamalla Palace on parhaimmillaan inhottava vastustaja mille tahansa Valioliigan joukkueista. Pelaajistonsa osalta Hodgson luottaa yleensä kokeneempiin pelaajiin, jotka osaavat toteuttaa annettua pelitapaa koko 90 minuuttisen ajan.

Crystal Palace teki kesän merkittävimmän hankintansa vajaata viikkoa ennen Valioliigakauden alkua nappaamalla riveihinsä entisen Chelsea-kapteenin Gary Cahillin. 33-vuotias toppari tuo sekä leveyttä että laatua jo ennestään äärimmäisen kokeneeseen topparikalustoon, johon lukeutuivat jo ennestään Mamadou Sakho, James Tomkins ja Scott Dann. Nuorempaa kalustoa tuolla osastolla edustaa lupaava hollantilainen Jairo Riedewald.

Palacen romuluinen osasto jatkuu hyvin pitkälti myös keskikentälle, mutta ei joukkuetta siitä huolimatta voi aivan täysin puujalkaiseksi kuvailla. Taitoa ja tarjoilua löytyy etenkin joukkueen laitaosastolta, jossa laitapuolustajat Joel Ward ja Hollannin maajoukkueeseenkin murtautunut Patrick van Aanholt omaavat kyvyt tukea hyökkäyksiä. Viime kauden uusi hankinta Max Meyer alkoi saamaan itsestään enemmän irti kauden toisella puoliskolla hyökkäävämmässä roolissa, eikä Wilfried Zahaakaan turhaan ole huhuiltu esimerkiksi Cheseaan ja Arsenaliin.

Hodgsonin Crystal Palace tulee jatkamaan tulevalla kaudella siitä, mihin se viime kaudella jäi. Mikäli Christian Benteke onnistuu säilymään tulevalla kaudella ehjänä, on joukkueella kuitenkin mahdollisuus löytää aivan uusi ulottuvuus myös hyökkäyspelinsä osalta. Jo ennestään erikoistilanteiden osalta vaarallinen joukkue saattaa olla jatkossa uhka myös avoimesta pelistä.

Newcastle United

Rafael Benitez otti viimeisellä Newcastle-kaudellaan kaiken irti erittäin vaillinaisesta pelaajamateriaalistaan ja luotsasi joukkueensa komeasti Valioliigan 13. sijalle.

Hyvät uutiset Harakka-fanien osalta päättyivätkin siihen, sillä joukkueen sekoilut ovat saaneet toden teolla jatkoa myös kuluvan kesän aikana. Tilanne eteni lopulta joukkueen osalta niin pahaksi, että Benitezin oli lopulta helppo hyväksyä Kiinasta saapunut rahakas sopimustarjous ja jättää villinä vellova meri taakseen.

Benitezin seuraajaksi huhuiltiin alkukesästä jopa niinkin nimekkäitä valmentajia kuin José Mourinhoa, mutta ilman sen suurempaa yllätystä, joukkueelle jäi lopulta tässäkin asiassa käteen pelkkä Musta Pekka, kun joukkueen uudeksi luotsiksi nimitettiin kokenut Steve Bruce.

Pitkään Valioliigan ulkopuolella valmentanut Bruce on erikoistunut etenkin sarjanousujen osalta, mutta 58-vuotiaan entisen Manchester United-puolustajan parasta ennen-päiväys on ainakin kaiken järjen mukaan takanapäin.

Brucen tilannetta joukkueen peräsimessä ei auta sekään, että joukkue menetti kesän aikana kaksi viime kauden parasta maalintekijään, kun West Bromwichista lainalla ollut Salomon Rondon siirtyi Benitezin seuraksi Kiinaan ja espanjalainen Ayoze Perez päätyi puolestaan Leicester Cityn paitaan.

Kaksikon jättämää aukkoa on pyritty paikkaamaan kahdella nuorella hankinnalla. Hoffenheimista joukkueeseen hankittiin seitsemän maalia viime kauden Bundesliigassa iskenyt 22-vuotias Joelinton. Ikätoveri Allan Saint-Maximin liittyi joukkueeseen puolestaan noin 15 miljoonalla punnalla Ranskan liigan Nicestä. Kesän kolmas merkittävä hankinta oli vasemman puolustajan paikalla viihtyvä, entinen suurlupaus Jetro Willems, joka liittyi joukkueeseen kauden kestävällä lainasopimuksella Frankfurtista.

Newcastlen jo edellisellä kaudella varsin vaillinainen pelaajamateriaali ei ole lähtökohtaisesti ainakaan vahvistunut kuluvan kesän aikana, eikä joukkueen tilannetta auta myöskään aina vain käynnissä oleva myyntisaaga, jota bisnesmies ja seuran edelleen omistava Mike Ashley ei tunnu saavan päätökseen koskaan.

Uudet hankinnat Joelinton ja Allan Saint-Maximin ovat Valioliigatasolle kääntämättömiä kortteja, jotka voivat kuitenkin parhaassa tapauksessa muodostaa erittäin raikkaan ja tehokkaastikin toimivan hyökkäysnyrkin yhdessä viime kauden puolivälissä joukkueeseen liittyneen Miguel Almironin kanssa.

Newcastle on kuitenkin tällä hetkellä niin monien suurten kysymysmerkkien alla, että joukkueen nuoli osoittaa viime kauteen verrattuna selvästi alaspäin. Perinteikäs Valioliigaseura lieneekin tulevalla kaudella yksi selkeimmistä putoajakandidaateista.

Bournemouth

Bournemouth on onnistunut vakiinnuttamaan tasonsa Valioliigan keskikastissa muutaman viimeisen kauden aikana. Aina asia ei ole ollut niin, sillä reilut kymmenen vuotta sitten joukkue oli hyvin tukalassa paikassa lähdettyään League-2 kauteen 17 pisteen takaa-ajomatkalta muihin joukkueisiin nähden.

Joukkue onnistui säilyttämään sarjapaikkansa ja kauden puolivälissä vetovastuun ottaneen Eddie Howen johdolla The Cherries on tehnyt lähes satumaisen nousun kaikkein kirkkaimpiin parrasvaloihin.

Joukkueen edellinen kausi päättyi 14. sijaan, mitä voi pitää ainakin pienimuotoisena pettymyksenä. Etenkin, kun ottaa huomioon sen faktan, että joukkue panosti menneeseen kauteen noin 80 miljoonaa puntaa. Hyvästä alkukaudesta ja monien avainpelaajien onnistumisista huolimatta Bournemouth ei onnistunut vakiinnuttamaan tasoaan ja joukkue olikin pitkään mukana jopa putoamistaistelussa.

Alkavaan kauteen Bournemouth on satsannut huomattavasti harkitummin. Nuoret laitapuolustajat Lloyd Kelly ja Jack Stacey tuotiin seuraan kohtuullisilla summilla Bristol Citystä ja Luton Townista ja keskikenttää vahvistettiin puolestaan tanskalaisella Philip Billingillä (Huddersfield), sekä hollantilaisella Arnaut Danjumalla (Club Brugge).

 

Eddie Howen joukkue tulee pelaamaan tulevallakin kaudella vanhalla kunnon 4-4-2-systeemillä, jossa tärkeässä osassa on etenkin kärkikaksikko Callum Wilson ja Joshua King. Kahdeksan ottelua kauden aikana missannut Wilson viimeisteli viime kaudellakin 14 maalia ja antoi 9 maaliin johtanutta syöttöä.

Suuressa roolissa joukkueessa ovat myös kokeneet pelaajat Charlie Daniels, Steve Cook ja Simon Francis, jotka ovat kaikki olleet joukkueen mukana jo seitsemän kauden ajan. Viime kaudella todellisen läpimurtonsa Valioliigassa tehneeltä Ryan Fraserilta löytyy myöskin kokemusta aina kolmannelta sarjaportaalta asti. Monet pelaajat Wilsonin johdolla olivat mukana joukkueessa jo Championshipin mestaruuskaudella.

Bournemouth on parhaimmillaan äärimmäisen viihdyttävä, hyökkäävä jalkapallojoukkue, joka voi hyvänä päivänä kaataa ihan kenet tahansa. Hyvä esimerkki siitä, mitä Bournemouth on parhaimmillaan, oli joukkueen 4-0 kotivoitto tammikuussa Chelseaa vastaan.

Kaikkein parasta Bournemouthia on nähty kuitenkin Cherries-fanien kannalta harmillisen harvoin ja tästä syystä joukkueen paikka lienee alkavallakin kaudella nimenomaan Valioliigan keskikastissa. Sijoitus voi onnistuneen kauden myötä nousta muutamalla pykälällä, mutta lähtökohtaisesti Howen suojatit eivät yllä mukaan ainakaan ihan seitsemännestä sijasta taisteluun.

Burnley

Sean Dyche johdatti joukkueensa sensaatiomaisesti seitsemänneksi Valioliigakaudella 2017/18. Odotukset Burnley-leirissä olivat siis korkealla kaudelle 2018/19, mutta Eurooppa-liigan karsintojen aiheuttaman kuormituksen ja kieltämättä myös hieman vaillinaisen pelaajamateriaalin vuoksi joukkue joutui vaikeuksiin heti alkukaudesta lähtien.

Puolivälissä kautta Burnley näytti jopa suhteellisen vakaasti olevan matkalla sarjaporrasta alemmas, mutta Ginger Mourinho onnistui kuitenkin kokoamaan joukkueensa rivit siinä määrin, että Burnley päätti kauden lopulta sarjataulukon 16. sijaan.

Vuoden alussa otettu kahdeksan ottelun tappioton putki oli joka tapauksessa joukkueen ainoa pidempijaksoinen parempi putki Valioliigassa, mutta loppukaudesta otetut tärkeät voitot putoamistaistossa olleita joukkueita vastaan, mikä riitti lopulta 40 pisteen pottiin. Näistä pisteitä 25 tuli nimenomaan pääasiallisia kilpailijoita vastaan.

Alkavaan kauteen Burnley on satsannut varsin maltillisesti. Entinen Burnley-hyökkääjä Jay Rodriguez teki paluun joukkueen väreihin vietettyään viimeiset seitsemän vuotta ensin Southamptonissa ja myöhemmin West Bromwich Albionissa. Nuori Bailey Peacock-Farley hankittiin puolestaan Leeds Unitedista tuomaan leveyttä joukkueen maalivahtiosastolle, josta Tom Heaton siirtyi Aston Villan Riveihin. Kesän kolmas hankinta oli laitapuolustaja Erik Pieters, joka liittyi joukkueeseen Stoke Citystä.

Heatonin ohella joukkueen taakseen jättivät kokenut laitapuolustaja Stephen Ward ja uransa päättänyt hyökkääjä Peter Crouch.

Burnley lähtee alkavaan kauteen huomattavasti viime kautta rauhallisemmasta tilanteesta; odotukset joukkueen osalta ovat aiempaa huomattavasti alempana, eikä joukkue kärsi Europelien aiheuttamasta rasituksesta. Maltillisten satsausten myötä joukkueen tavoitteena lieneekin suunnata käyränsä jälleen hienoiseen nousuun.

Burnley tulee alkavallakin kaudella nojaamaan pelinsä hyvin vahvasti fyysiseen pelaamiseen, jossa vastustajan olo tehdään mahdollisimman epämukavaksi. Tällä inhorealistisella tavalla Burnley tullee myös repimään ja raastamaan valtaosan niistä pisteistä, mitä se tulee kauden aikana saavuttamaan.

Mielenkiintoista tulee kuitenkin olemaan nähdä se, minkälaiseen vireeseen Dychen alaisuuteen palaava ja loukkaantumisista uransa aikana kärsinyt Rodriguez joukkueessa yltää. Dyche on hakenut kokeneen Ashley Barnesin rinnalle jo vuosien ajan nimenomaan nopeaa ja taitavaa, sekä viimeistelyyn kykenevää hyökkääjää, jota Rodriguez on ainakin parhaimmillaan uransa aikana ollut.

Mikäli Rodriguezin vahvistama hyökkäyspää onnistuu nostamaan joukkueen maalimäärää pykälällä tai parilla, voi Burnley hyvinkin havitella paikkoja jopa sijan kymmenen tuntumassa. Mikäli joukkueen hyökkäyspeli kuitenkin puuroutuu kaiken muun kuin erikoistilanteiden osalta, voi joukkueen kohtalona olla puolestaan putoamistaistelu.

Southampton

Southampton sijoittui Valioliigassa kuudenneksi vain kolme vuotta sitten, mutta kahden edellisen kauden aikana The Saints on ollut tiukasti mukana Valioliigan putoamiskamppailussa. Vuosikausien ajan loistavana pelaajahautomona toimineen joukkueen neljä peräkkäistä sijoittumista Valioliigan kahdeksan parhaan joukkueen joukkoon on vaihtunut ainakin pienimuotoiseksi ahdingoksi.

Syy laskusuhdanteelle on ollut pääasiallisesti se, että joukkue ei ole onnistunut pitämään kehittämiään loistoyksilöitä riveissään. Etenkin Valioliigan parhaan topparin, Virgil van Dijkin siirtyminen Liverpooliin on ollut valtaisa takaisku koko organisaatiolle.

Kahden hankalamman kauden jäljiltä Ralph Hassenhuthlilla ei ole käsissään enää ainoatakaan liigan kärkipään pelaajiin lukeutuvaa yksilöä, mutta tästä huolimatta kesken kauden valmennusvastuun viime kaudella ottanut itävaltalainen onnistui tehtävässään huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä Mark Hughes ja Mauricio Pellegrino, joiden lyhyitä valmennuspestejä voisi pitää sanalla sanoen epäonnistuneina.

Southampton on satsannut kesän aikana etenkin hyökkäysosastoonsa, jota on vahvistettu kolmella uudella nimellä. Nuori laitapelaaja Moussa Djenenepo liittyi joukkueeseen Belgian liigassa pelaavasta Standard Liegestä ja hyökkääjä Che Adams sarjatasoa alempana pelaavasta Birmingham Citystä. Liverpoolista lainalla viime kaudella ollut Danny Ings siirtyi joukkueeseen puolestaan pysyvästi.

Sekä Djenepo että Adams ovat pelaajina sellaisia, joilla on kaikki potentiaali lyödä läpi myös kovemmassa sarjassa tulevalla kaudella. Ings oli puolestaan jo viime kaudella ehjänä ollessaan erinomainen ja kokenut hyökkääjä muodostaneekin erittäin fyysisen hyökkäysparin yhdessä Charlie Austinin kanssa.

Maalipaikkojen tarjoilemisen osalta suurin vastuu lankeaa kaksikolle Nathan Redmond ja James Ward-Prowse. Redmond onnistui viime kaudella nostamaan tasoaan uuden valmentajansa alaisuudessa ja taitava laitapelaaja muodostaakin joukkueen vasemmalla laidalla erittäin kykenevän parivaljakon laitapuolustaja Ryan Bertrandin kanssa. Ward-Prowse on puolestaan tullut tunnetuksi etenkin laadukkaista erikoistilanteistaan, mutta erinomaisen pelikäsityksen omaava keskikenttäpelaaja on uhka myös avoimesta pelistä, mikäli hänen etupuoleltaan vain löytyy tarpeeksi laadukasta liikettä ylöspäin.

Suurimmat epävarmuustekijät Southamptonin osalta liittyvät joukkueen puolustuspelaamiseen, joka on täynnä kysymysmerkkejä. Lainalta palanneen Cedric Soaresin paluu oikealle laidalla tuonee kuitenkin ratkaisun puolustuksen oikealle laidalle.

Mikäli Hassenhuthl saa joukkueensa puolustuksen toimimaan tasapainoisesti kauden alusta alkaen, pitäisi Southamptonin olla turvassa ainakin putoamistaistelun osalta. Hyökkäyspäänsä osaamisen puolesta Southamptonilla on kaikki mahdollisuudet kivuta kolkuttelemaan jopa Valioliigan kymmenen kärkeä.

Brighton

Brighton selviytyi viime kauden päätteeksi niukasti putoamisviivan yläpuolelle. Äärimmäisen heikosti sujuneen loppukauden myötä joukkuetta luotsannut Chris Hughton sai kärsiä seuraamukset ja joukkueensa pääsarjatasolla pitänyt manageri sai kauden päätteeksi kenkää.

Neutraaliin silmään Hughtonin potkuja voisi äkkiseltään pitää kohtuuttomina, mutta fakta Brightonin osalta on se, että viime kauden suuret investoinnit pelaajistoon osoittautuivat tuloksettomiksi ja Hughtonin voisi sanoa epäonnistuneen varsin merkittävästi joukkueen rakentamisessa. Alireza Jahanbakhsh (£17m), Yves Bissouma (£15m) ja loput 65 miljoonaa poltettua puntaa eivät onnistuneet tuomaan joukkueelle sellaista tulosta, mitä siltä odotettiin.

Hughtonin seuraajaksi joukkueeseen nimitettiin mielenkiintoinen nimi, kun vetovastuun otti viime kaudella Swansean Championshipissa kymmenenneksi luotsannut Graham Potter. Peräti kahdeksan kautta ruotsalaista Östersundsia valmentanut Potter ei saanut Joutsenista ensimmäisellä kaudellaan aivan parasta mahdollista tulosta irti, mutta huomioon on otettava sekin, että etenkin pitkästä Ruotsin projektistaan tunnettu valmentaja sai kovin vähän aikaa muokata joukkueesta haluamansalaisen.

Myös 44-vuotias Potter on laittanut kesän aikana rahaa palamaan, sillä uusiin pelaajiin Brighton on ehtinyt upottamaan lähes 60 miljoonaa puntaa. Toppari Adam Webster (Bristol City), hyökkääjä Neal Maupay (Brentford) ja toppari Matt Clarke (Portsmouth) liittyivät joukkueeseen Englannin alemmilta sarjatasoilta.

24-vuotias Leandro Trossard liittyi joukkueeseen puolestaan Belgian liigan Genkistä. Vasemmalla laidalla ja kentän keskustassa viihtyvä laituri iski viime kaudella Belgian liigassa 14 maalia ja antoi 7 maalisyöttöä, mikä riitti vakuuttamaan Brightonin kykyjenetsijät. Nuoresta belgialaisesta toivotaan pitkäaikaista paikkaajaa Valioliigassa epäonnistuneelle Anthony Knockaertille, joka viettää ensi kauden lainalla Fulhamissa.

Kovan näytönpaikan saavaa Potteria on vertailtu valmentajana jopa Pep Guardiolaan ja Brightonin odotetaankin pelaavan tulevalla kaudella 4-2-3-1 ja 4-3-3 systeemeillä, joista jälkimmäinen on olennainen osa myös Guardiolan työkalupakkia.

Brightonin osalta ensi kautta ajatellen olisi erittäin tärkeää pystyä pitämään kiinni etenkin puolustuspään avainpelaajista, kuten Lewis Dunkista, jota ainakin Leicester tavoittelee Harry Maguiren myymisen jäljiltä. Sekä Dunk että topparipari Shane Duffy ovat puolustuspään taitojensa lisäksi tärkeitä avuja myös joukkueen erikoistilannepelaamisessa.

Edelleen kovia maalimääriä viimeistelevän Glenn Murrayn panoksesta huolimatta Brightonin heikkoudet lepäävät edelleen joukkueen hyökkäysarsenaalissa, joka on edelleen varsin vaatimaton. 25 maalia Championshipissa iskenyt Neal Maupay lienee tulevalla kaudella joukkueen ykköshyökkääjä, mutta sekä hän että Trossard ovat tällä tasolla katsomattomia kortteja.

Vaisumman viime kauden pelannut Pascal Groß on hyökkäyspään pelaajista se, jolta voidaan odottaa Potterin alaisuudessa huomattavasti enemmän.

Brightonin kannalta puolustuspään toimiminen tulee olemaan tulevalla kaudella tärkeässä asemassa. Mikäli joukkue onnistuu pitämään oman päänsä puhtaana ja hyökkäämään edelliskautta tehokkaammin, on joukkueella mahdollisuus kääntää viime keväänä täysin väärille raiteille eksynyt juna. Lukuisten katsomattomien korttien myötä Brighton on kuitenkin ennen kauden alkua arvoitus ja joukkue onkin lähtökohtaisesti yksi niistä joukkueista, jotka taistelevat putoamista vastaan.

Norwich

Saksalaisen Daniel Farken toinen kausi Norwich Cityn peräsimessä oli jättimenestys. Joukkuettaan haluamansalaiseksi muokannut Farke luotsasi Kanarialinnut komeasti 94 pisteen pistepottiin, joka riitti viiden pisteen marginaalilla Championshipin mestaruuteen.

Suuri kiitos hyvästä viime kaudesta lankeaa Suomen suuntaan, sillä Tanskasta joukkueeseen siirtynyt Teemu Pukki oli heti alusta alkaen hyvässä vireessä, joka kantoi lopulta Mestaruussarjan maalipörssin voittoon saakka. Hyvää taustatukea suomalaiselle tarjosivat etenkin argentiinalainen Emi Buendia ja vasemmalla laidalla viilettänyt Onel Hernández. Yhteensä Norwichin hyökkäysosasto osui kauden aikana 93 otteeseen, joka oli kirkkaasti toisen sarjatason paras saldo.

Norwich on kesän aikana panostanut etenkin lainahankintoihin, joita onkin kasassa jo kolme. 30-vuotias maalivahti Ralf Fährmann liittyi joukkueeseen kotimaansa Schalkesta, laitapelaaja Patrick Roberts Manchester Citystä ja keskikentän pohjan pelaaja Ibrahim Amadou Sevillasta.

Pysyvästi joukkueen riveihin liittyivät West Hamista joukkueeseen saapunut laitapuolustaja Sam Byram ja ilmaissiirrolla hankittu hyökkääjä Josip Drmic.

Hankinnoista suurimmat odotukset kohdistuvat Fährmanniin ja Amadouhun, joilla on edessään iso urakka joukkueen vuotavan puolustuspelin tilkitsemisessä. Viime kaudella Norwich päästi sarjaporrasta alempana omiin peräti 57 maalia ja tämä kertoo oman tarinansa joukkueen puolustuspelin heikkoudesta.

Puolustuspäässä suurimmat odotukset kohdistuvat joukkueen nuorempaan osastoon, jota edustavat toppari Ben Godfrey ja laitapuolustajat Jamal Lewis, sekä Max Aarons. Mikäli kolmikosta edes 1-2 onnistuu osoittamaan tasonsa myös Valioliigassa, näyttää Norwichin lähtökohtaisesti heikon puolustuspään tilanne jo huomattavasti paremmalta pidemmälläkin tähtäimellä ajatellen. Aikaa odotusten lunastamiseen ei kuitenkaan ole turhan paljon tarjolla.

Hyökkäyspäähän hankitut Roberts ja Drmic ovat joukkueelle lähtökohtaisesti hyviä leveyspelaajia, mutta varsinaista vahvistuksesta ei kummankaan kohdalla voi avauskokoonpanoa ajatellen puhua. Joukkueen osalta suurimmat odotukset lankeavatkin jo aiemmin mainittuun ja kovaa tulosta sarjatasoa alempana tahkonneeseen kolmikkoon.

Koska joukkueen puolustuspäätä ei ole onnistuttu vahvistamaan sen suuremmin kesän aikana, on joukkueen hyökkäyspään pelaajille langetettu niskaan valtavat tuloksentekopaineet. Mikäli Norwichin hyökkäyspää ei jatka maalitehtailuaan, käy joukkueen tie mitä todennäköisemmin saman tien sarjaporrasta alemmas.

Sheffield United

Sheffield United teki edellisen visiittinsä Englannin Valioliigassa kaudella 2006/07, jolloin tuoreen nousijajoukkueen tie jatkui välittömästi takaisin sarjatasoa alemmas.

Kauden päätöksestä muodostui kyseisellä kaudella dramaattinen, sillä Blades oli vielä alkukeväästä hyvissä asetelmissa, pitäen hallussaan Valioliigan 15. sijaa. Helmikuun lopulla Sheffield United aloitti kuitenkin erittäin heikon putken, joka kesti aina toukokuun alkuun asti, mikä pudotti joukkueen putoamiskamppailuun.

Kauden viimeisellä kierroksella Wigania vastaan toppari Phil Jagielka aiheutti ottelussa rangaistuspotkun, jonka entinen United-pelaaja David Unsworth upotti maaliin. Blades pelasi ottelun toisen jakson miesylivoimalla, mutta voimakas painostus ei riittänyt, vaan joukkue taipui niukkaan 1-2 tappioon. Samaan aikaan Old Traffordilla pelatussa ottelusa West Ham onnistui ottamaan niukan 0-1 vierasvoiton Carlos Tevezin rangaistuspotkumaalilla. Tämä riitti nostamaan The Hammersin maalieron turvin Sheffield Unitedin ohi ja viimeiselle säilyjän paikalle.

12 vuotta myöhemmin sekä Sheffield United, että Evertonissa uransa seuraavat vuodet viettänyt Jagielka ovat takaisin Valioliigassa ja tavoittelemassa revanssia yli kymmenen vuoden takaisille tapahtumille. Viime kauden Championshipissa Chris Wilderin miehistö sijoittui Norwichin jälkeen toiseksi, mikä riitti suoraan nousuun pääsarjatasolle.

Jagielkan lisäksi Blades on vahvistunut kuluvan kesän aikana etenkin hyökkäyspäänsä osalta. 22 maalia Swansean paidassa viime kaudella viimeistellyt Oliver McBurnie liittyi joukkueen vahvuuteen noin 18 miljoonan punnan hintaan. Ennen varsinaista suursiirtoa joukkue oli ehtinyt hankkimaan hyökkäyspäähänsä Lys Moussetin (Bournemouth), Callum Robinsonin (Preston) ja Luke Freemanin (QPR). Joukkueen keskikentälle liittyi puolestaan 24-vuotias Ben Osborn, joka siirtyi seuraan Nottingham Forestista.

 

Kesän hankinnoista kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin ruotsalaisessa Östersundissa viimeksi pelannut Ravel Morrison. 26-vuotias entinen suurlupaus on viettänyt viime vuodet melkoista kiertolaiselämää ja aikoinaan sekä Sir Alex Fergusonin että Paul Pogban ihailema nuorukainen saa nyt todella yllättäen näytönpaikan Valioliigatasolla. Pelillisesti taitavalta hyökkäävältä keskikenttäpelaajalta Morrisonilta voi odottaa käytännössä mitä tahansa, mutta eipä olisi suuren suuri yllätys sekään, jos sopimus purettaisiin uuden seuran toimesta jo syyskauden aikana. Valioliigan mielenkiintoisimpien pelaajien listalla Morrison menee varmasti monien listoilla jopa kärkipaikalle.

Lähes kaikki Sheffield Unitedin tekemistä pelaajahankinnoista ovat samalla myöskin pitkän aikatähtäimen kiinnityksiä. Jagielkaa lukuun ottamatta jokaisen uuden hankinnan parhaat pelivuodet ovat vasta edessäpäin. Kukaan hankinnoista ei ole myöskään mitenkään suuren profiilin pelaaja, joten näistä pelaajista tullee olemaan Bladesille iloa myös siinä tapauksessa, jos joukkueen tie vie kauden päätteeksi sarjatasoa alemmas.

Kokeneemmista pelaajista suurin mielenkiinto kohdistuu Jagielkaan ja Championshipissa komeaan maalimäärään (23) yltäneeseen hyökkääjä Billy Sharpiin. Pienelle vastuulle Evertonissa viime kaudella jäänyt Jagielka panos joukkueella mitataan mitä suurimmalla todennäköisyydellä pukukopissa ja henkisellä puolella. 33-vuotias Sharp pääsee puolestaan mittaamaan tasoaan ensi kertaa Englannin korkeimmalla sarjatasolla.

Sheffield United puolusti viime kaudella huomattavasti Championshipin voittanutta Norwichia paremmin, joukkueen päästettyä liigapeleissä 15 maalia vähemmän. Kovien hyökkäyspään satsausten myötä Bladesilla onkin kaikki saumat kuitata tiukassa Valioliigan häntäpään taistossa Kanarialintujen edelle. Myös Newcastle ja Brighton ovat Unitedille ehdottomasti päihitettävissä olevia joukkueita.

Aston Villa

Perinteikäs Valioliigaseura Aston Villa selvitti tiensä pääsarjatasolle pidemmän kaavan kautta nappaamalla paikan Valioliigassa nousukarsintojen voitolla. Välierävaiheessa Villa pudotti jatkosta West Bromwichin ja finaalissa Derby kaatui puolestaan maalein 2-1.

Pitkään Valioliigassa hyvilläkin sijoilla keikkunut Villa putosi sarjatasoa alemmas kauden 2015/16 päätteeksi. Putoamisen jälkeisestä kaudesta muodostui joukkueelle pettymys, mutta Steve Brucen valmentamana kaudella 2017/18 Villa pääsi jälleen lähelle nousua selviytymällä aina nousukarsintojen finaaliin asti, jossa se koki kuitenkin tappion Fulhamia vastaan.

Tuleva kausi on Aston Villalle järjestyksessään 25. Valioliigatasolla ja uuteen kauteen Villans lähtee ehdottomasti haastajan asemasta. Viidennelle sijalle viime kauden Championshipissa sijoittunut Villa on nousijajoukkueista ainakin lähtökohtaisesti heikoin ja teoriassa tämä asettaa joukkueen jo itsessään yhdeksi putoajakandidaateista.

Aston Villa on ollut kesän siirtomarkkinoilla aktiivisin Valioliigajoukkue. Uusia pelaajia joukkueeseen on tullut sisään peräti 12 kappaletta ja nämä vahvistukset ovat jakautuneet tasaisesti jokaiselle pelipaikalle.

Kokenut maalivahti Tom Heaton liittyi joukkueeseen Burnleysta, puolustukseen Villa on tehnyt viisi hankintaa, jotka ovat Björn Engels (Stade de Reims), Tyrone Mings (Bournemouth), Ezri Konsa (Brentford), Kortney Hause (Wolves) ja Matt Targett (Southampton).

Joukkueen keskikenttää vahvistavat puolestaan jatkossa Marvelous Nakamba (Club Brugge) ja Douglas Luiz (Manchester City). Hyökkäysosaston vahvistuksia ovat Trezeguet (Kasimpasa), Jota (Birmingham City), Anwar El Ghazi (Lille) ja Wesley (Club Brugge).

Vahvistuksista suurin mielenkiinto kohdistuu 22-vuotiaaseen Wesley Moraesiin, joka on iskenyt viime vuosina maaleja Belgian suurseuroihin lukeutuvassa Club Bruggessa. Reilulla 20 miljoonalla punnalla Englantiin siirtyneelle brasilialaiselle on asetettu kovat paineet, sillä joukkueen vahvuudesta tulevalla kaudella puuttuu viime kaudella 25 maalia iskenyt Tammy Abraham.

Yksi tärkeistä tekijöistä tulevaa kautta ajatellen oli se, että Villa on onnistunut ainakin toistaiseksi pitämään nuoren Jack Grealishin riveissään, vaikka pelaajaa vietiin tänäkin kesänä vahvasti etenkin Tottenhamin suuntaan.

Villan joukkueesta Valioliigakokemusta löytyy etenkin puolustuspäästä. Muun muassa toppari James Chesterillä ja laitapuolustajilla Neil Taylorilla, sekä Ahmed Elmohamadylla on vyöllään kymmeniä Valioliigaotteluita.

Aston Villan nykyinen valmentaja Dean Smith otti joukkueen valmennusvastuun kesken viime kauden ja 48-vuotias valmentaja johdattikin joukkueensa erittäin hankalan startin jälkeen huikeaan loppukauteen, joka kantoi lopulta Valioliigaan asti. Pikkupojasta asti seuraa fanittaneelle Smithille ensimmäinen Valioliigakausi on jo tietyllä tapaa unelmien täyttymys.

Hyökkäävää pelitapaa suosivan Smithin Villalle säilymisen tulee olla ensisijainen tavoite. Vaikka joukkue on uudistunut kesän aikana runsaasti ja vahvistuksia on tuotu sisään käytännössä ovista ja ikkunoista, niin totuus on, että suurten muutosten mukana tulevat myös suuret riskit. Valtaosalle uusista hankinnoista Valioliiga on liigana uusi ja aiempaa kovempi testi, jonka läpäisemiseen ei ole olemassa minkäänlaisia takuita. Paluu Valioliigaan on herättänyt suuren määrän optimismia Aston Villan faneissa, mutta heistäkin valtaosa olisi varmasti jo ennen kauden alkua valmiita vastaanottamaan sijan 17 tulevan kauden Valioliigassa.

Meidän veikkauksemme:

 

1. Liverpool
2. Manchester City
3. Tottenham
4. Manchester United
5. Arsenal
6. Chelsea
7. Everton
8. Leicester
9. Wolves
10. West Ham
11. Watford
12. Bournemouth
13. Burnley
14. Crystal Palace
15. Southampton
16. Aston Villa
17. Brighton
18. Norwich
19. Sheffield United
20. Newcastle