Laitan aina välillä silmät tosi lujasti kiinni ja toivon tosi, tosi, tosi kovaa. Ateistin noituminen on vähän munatonta.
Järkyttävää, kontrollittomuus. Toinen on kaaostekijä. Oma mielikin on sotkuinen suo, pelkään että tämä tunne jotenkin kuluu pois.
Olen ollut viime päivinä pakahtua milloin mistäkin. On toisaalta kamalan surullinen ja vähän raskas aika elämässä, toisaalta hirveästi kaunista.
Francesca Woodman.
Kesäiltalenkit uusilla tossuilla, syreeni tuoksuu, sataa melkein joka päivä.
PMMP:n uusi laulu.
”En sillalle jää seisomaan
reuna rauhassa olla saa
Jos kuitenkin sä hylkäät niin
hirtän itseni patteriin
Sulle annan kaiken kaiken, kaiken
maallisen ja maanalaisen”
Žižekin haastattelu Guardianissa.
”It’s [love] no longer that absolute passion. I like this idea of sex as part of love, you know: ’I’m ready to sell my mother into slavery just to fuck you for ever.’ There is something nice, transcendent, about it. I remain incurably romantic.”
Jens Lekmanin haastattelu Pitchforkissa.
”You don’t get over a broken heart / You just learn to carry it gracefully.”
