Iso sika säkissä
Meidan ystavat pitaa meita hulluina kun halutaan asua minikodissa keskustassa, vaikka samalla rahalla saataisin iso talo puutarhoineen jostain vehreasta suburbiasta ja vaihtorahaakin jaisi sen verran etta voitaisiin hankkia kakkosauto.
Me etsittiin nykyista kotiamme kaksi vuotta. Olimme tosi kranttuja alueen suhteen ja halusimme kodilta myos tiettyja moderneja mukavuuksia tai ainakin mahdollisuuden niiden asentamiseen ja se rajoitti sopivien asuntojen maaraa huomattavasti. Nama mukavuudet ovat sellaisia jotka keskiverto suomalainen ottaa itsestaanselvyytena mutta taalla on usein superluksusta, kuten tehokas lammitys, tuplaikkunat, suihku josta tulee vetta paineella eika kuuma vesi lopu kesken hiusten pesun.
Nykyinen kotimme oli kolmas asunto josta kahden vuoden aikana teimme tarjouksen ja sijaitsee samalla kadulla jossa jo asuimme, muuttomatkaa tuli kokonaiset sata metria. Olimme seuranneet alusta asti kuinka tata taloa oli rakennettu, kavimme katsomassa asuntoja rakennusvaiheessa turvakengat jalassa ja kyparat paassa mutta kaikki ne mihin meidan budjetti olisi riittanyt menivat kuin kuumille kiville. Mun mies on kuitenkin sitkea sissi eika anna helposti periksi ja puolen vuoden ajan se soitti myyntikonttoriiin viikottain kysyakseen josko joku olisikin yllattaen vapautunut.
No sitkeys palkittiin ja mun ollessa Suomessa lomalla, miehelle soitettiin ja sanottiin etta yksi ostaja oli vetaytynyt viime tingassa ja jos haluaisimme asunnon paatos piti tehda samantien. Mies meni katsomaan sita heti, lahetti mulle valokuvia ja niiden perusteella sanoin etta tehdaan kaupat, maksettiin varausmaksu ja vasta pari viikkoa myohemmin paasin katsomaan elamani kalleinta sikaa sakissa.
Kaksi kuukautta myohemmin kauppakirjat oli muutaman mutkan ja kommervenkin jalkeen allekirjoitettu ja saimme avaimet uuteen kotiimme josta oli tarkoitus tehda kahden tyossakayvan aikuisen citykoti. Mun vanhemmat tulivat auttamaat tapetoinnissa ja muissa DIY-hommissa ja pikkuhiljaa kuukauden aikana kannoimme tavarat kadun toiselle puolelle.
Olimme asuneet uudessa kodissa noin kaksi kuukautta kun sain tietaa olevani raskaana. Kun kerroimme iloiset uutiset ystaville ne samaan hengenvetoon onnittelivat ja tiedustelivat mihin ja milloin me meinataan muuttaa. No me oltiin just muutettu eika kaikki tavaratkaan olleet viela loytaneet paikoilleen (verhoratkaisu on muuten yha edelleen ”valiaikainen”) ja me rakastettiin meidan uutta kotia. Saatiin kyllastymiseen asti kuulla tietavia kommentteja siita kuinka me sitten kun vauva syntyy huomataan etta tarvitaan talo puutarhalla. Vauva on nyt 1-vee ja voin kasi sydamella vannoa etten ole viela puolta sekuntiakaan haikaillut sen talon saati puutarhan peraan.
Meilla on vartin kavelymatkan sisalla 5 erinomaista leikkipuistoa, lahimmalle kavelee 2 minuuttia. Hyde Park, Battersea Park, Holland Park ja useampi pikkupuisto on kavelymatkan paassa, joen rannassa on useamman kilometrin mittainen kavelytie, lahin ruokakauppa on auki 24/7 ja sinne kipittaa alle minuutissa, kavelymatkan paassa on kolme lahiruokatoria, lihakauppa, italialainen deli, ranskalainen deli, 2 leipomoa, kahviloita, ravintoloita, pubeja, uimahalli, 3 kirjastoa, kaikki mahdolliset kaupat ja palvelut joita tarvitsemme ja Heahtrow’llekin paasee alle puolessa tunnissa. Miksi me haluttaisiin muualle?
Note to self: kun yritat googlettaa kuvaa blogiisi big sack ei ole hyva hakukriteeri…..