Lakkorikkuri

Mihin tama elokuu hurahti?

Ainakin ma taisin vihdoin saada pakoilevan kesan kiinni ja ollaankin Tirppiaisen kanssa nautittu taysin rinnoin puistopicniceista, kavelyharjoituksista ulkona nurmikolla, hiekkalaatikkoleikeista, kahluualtaassa loiskuttelusta ja  grillibileista kavereiden kanssa .

Olen siis ollut aivan liian kiireinen paivittamaan tanne mitaan.

 

Ostoslakko sujuu hyvin vaikka vakkarikaupat pommittavatkin mua ”we miss you, tassa 20% alea” kirjeilla viikottain. Kavin kalyn mukana kenkaostoksilla makutuomarina ja syksyn muotilehdetkin ovat pullollaan kaikkea ihanaa. Himolista on  kuitenki npitka ja sielta loytyy mm. Gapin colour block-takki, sininen bleiseri ja lehmakuosinen hame (jotka olivat syyskuun muotilehtien sivuilla mutten enaa muista mista kaupoista, onneksi!)

Yhden kerran olen joutunut pakon edessa rikkomaan lakkoani. Olimme miehen kanssa Ascotissa laukkakilpailuissa eraan miehen yhteistyokumppanin kutsumina ja mulla oli pitkasta aikaa korkkarit jalassa enemman kuin tunnin pari. Koko paiva (noin 7 tuntia)  tuli oikeastaan seistottua tai kaveltya joten siina vaiheessa kun vaihdettiin kotimatkalla junaa Claphamissa mun jalat huusi hoosiannaa joten kipitin aseman Accessorizeen ostamaan flip flopit jotka vaihdoin jalkaan jo kassalla. En olisi voinut kavella enaa metriakaan. 

Sokerilakko onkin ollut vaikeampi pala, ekat pari viikkoa menivat hyvin, mutta sitten aloin sanoa kylla kylaillessa tarjotuille kakunpalasille, kekseille, jalkkareille ja synttarikakuille ja viime viikolla piti saada viela kesan vikat irtojaatelot.

suhteet oma-elama liikunta vastuullisuus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.