Kuva: Telegraph

Rakkaussuhteeni Lontooseen on elamani pisin. 

Kohtasimme ensimmaisen kerran yli neljannesvuosisata sitten ja se oli menoa, sellaista veret seisauttavaa lekalla paahan rakkautta joka tulee kohdalle vain muutaman kerran elamassa. Deittailimme kasuaalisti yli 10 vuotta ennenkuin loimme virallisesti hynttyyt yhteen. 

Tanaan siita tulee 16 vuotta kun paras ystavani saattoi minut Gare du Nordille Pariisissa jossa silloin asuin ja hyppasin Eurostar-junaan ja muutin rakkauteni luo. 

En ole viela koskaan koko 25 vuotta jatkuneen suhteemme aikana kyllastynyt rakkaaseeni. Kihisen edelleen jannityksesta kun lentokoneen pyorat laskeutuvat Heathrowlle. Toki suutun valilla, raivoan ja arsyynnyn ja kayn jopa vieraissa. Minulla on vuosien varrella ollut useammankin kaupungin kanssa sivusuhteita ja muutaman kanssa jopa kuuman kiihkea sarjaromanssi  mutta palaan aina kiltisti takaisin rakkaani luo.  Olenkin paattanyt etta kun 25 vuotta Lontoossa tulee tayteen jarjestan Silver Jubilee juhlat, suunnittelen niita jo taytta hakaa.

Tanaan tulee myos 15 vuotta siita kun Lontoon yossa kohtasin pitkanhuiskean vaalean miehen ja 5 vuotta siita kun sanoimme hanen kanssaan ”I will” Chelsean vanhalla kaupungintalolla.

Suuri paiva siis.