kuva: batterseapark.org

Kuulun siihen (joidenkin mielesta kummalliseen) ihmisryhmaan joka ammentaa energiaa syksysta. Lontoossa on viela ihan selkeasti loppukesa mutta mulla on jo syksya sielussa.

Rakastan pimenevia iltoja, kirkkaan kuulaita syyspaivia ja sita jannittynytta odottavaa tunnelmaa mika uuden kouluvuoden alussa oli. Kuten aina, tekisi mieli aloittaa uusi harrastus, opiskella jotain, shopata uusia vaatteita, hankkia uusi penaali ja muistikirja kaikille mun suurille suunnitelmille ja briljanteille ideoille. 

Fiilistelin lempivuodenaikaani hieman ennakkoon jo viime viikolla kynttilanvalossa punaviinilasillisen ja Miles Davisin kera, niin kliseista, mutta kuinka taydellisen rentouttavaa ja tunnelmallista. Nyt kun on kalenterinkin mukaan jo syyskuu niin voin hyvilla mielin vaihtaa roseen ja valkkarin punaviinin, kokata Burgundin pataa, varjata tukan tosi tummaksi, laittaa kynsiin ja huuliin rouge noiria ja paastaa jokavuotisen villakuumeenkin valloilleen heti kun ilma kylmenee tarpeeksi. 

Syksyrakkaus ja sen mukanaan tuoma energia laantuu marraskuuhun mennessa, vaikka se onkin taalla huomattavasti miellyttavampi kuukausi kuin Helsingissa enka tunne sita kohtaan enaa samanlaista pyhaa vihaa kuin aikoinaan loskassa ja jaisessa rantasateessa tarpoessa. 

Tama on ensimmainen syksy niin kauan kuin muistan ettei meilla ole mitaan matkasuunnitelmia ja se tuntuu tosi oudolta. Me ollaan yleensa pidetty kesaloma syyskuussa ja sen lisaksi ma olen tehnyt viela jonkun tyttojen reissun loka-marraskuussa. Ehka me joku sneaky weekend saadaan ympattya johonkin valiin, autoillen Ranskaan kenties? Samalla saisi taydennettya viinivarastot ja ehka jopa esiteltya Tirppiaisen vihdoin sikalaisille kavereille.

Lukeeko tata muita syksyfaneja?