Caye Caulker, Belize

Lomaterkut Belizen Caye Caulkerilta!

Heti tähän alkuun kerron vinkki vitoset siitä, kuinka Meksikosta pääsee tänne paratiisisaarelle. Antti nimittäin etsi ennen reissua aika pitkään tietoa miten tänne pääsee helpoiten, eikä tietoa meinannut löytyä oikein mistään.

Chetumalista Caye Caulkerille

Elikkäs, tulimme saarelle Chetumalin kautta. Otimme ensiksi bussin Tulumista Chetumaliin ja matka kesti reilut kolme tuntia. Bussimatkan hinta oli noin 15€ henkilöltä. Chetumalista lähtee kahden eri laivayhtiön laivoja joka päivä Belizen Ambergis Cayeen ja Caye Caulkerille. Toinen yhtiö operoi parillisina päivinä ja toinen parittomina päivinä.

Laivamatkan, tai oikeastaan venematkan, hinta on n. 50€ henkilöltä. Tähän lisätään vielä maastapoistumisvero 23€. Maastapoistumisveroahan ei tarvitse maksaa mikäli olet maksanut sen maahan tullessasi. Näin usein on, jos olet saapunut meksikoon lentämällä. Silloin tarvitset lentoyhtiön perimistä veroista erittelyn, missä lukee ”mexico exit fee” ja tämä erittely pitää olla paperilla. Puhelimen näytöt tai tabletit eivät riitä, koska tullimies ottaa paperin itselleen. Laivayhtiöltä löytyy tulostin (mikä ei tietenkään toiminut) joten lähes poikkeuksetta kaikki laittoivat kättä taskuun, jotta matka jatkuisi. Ei siis riitä että lipuissa lukee verot maksettu, niinkuin meillä luki, vaan pitää nimenomaan lukea että mitä niihin veroihin sisältyy. Lisäksi mainittakoon että satamassa käy vain käteinen. Tämän verohärdellin takia Meksikon tullissa vierähti reilu pari tuntia, vaikka matkustajia oli vain 50. Muuten matka sujuikin varsin sujuvasti. 

Caye Caulker

 

 

Saavuimme Caye Caulkerille illalla seitsemän aikaan, jolloin oli jo pimeää. Kerkesimme jo pohtia laivassa, että mitenköhän meinaamme löytää majapaikkaamme pimeällä, sillä meillä ei ollut edes majapaikan tarkkaa osoitetta. Olimme varanneet majapaikan jälleen airbnb:n kautta ja majapaikan pitäjä oli opastanut meidät tulemaan suoraan heidän toimistolleen, joka sijaitsee ”keskimmäisellä kadulla, pankin vieressä”.. Että sellaiset ohjeet..

Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä heti laivan saavuttua satamaan kuulimme pimeydestä jonkun huutavan Antin nimeä. Ja sehän oli meidän taksikuski, joka oli tullut noutamaan meidät satamasta golfkärryllään! Caye Caulker on sen verran pieni saari (8km pitkä ja 1,6km leveä, noin 1600 asukasta), että täällä kuljetaan joko kävellen, polkupyörällä tai golfkärryllä. Golfkärryt toimivat myös takseina ja taksimatka maksaa aina n. 2€ henkilöltä, menit minne tahansa. Kätevää! Niinpä pääsimme perille majapaikkaamme ilman suunnistamista, vaikka eipä näin pienellä saarella voi oikein eksyäkään. Majapaikkamme ei todellakaan ole mikään luksusmajoitus, mutta ei sellaisia kyllä Caye Caulkerilta löydykään. Asumme kaksikerroksisessa talossa, jossa on alhaalla pari asuntoa ja ylhäällä pari asuntoa. Meidän asunto on alakerrassa ja mm. talon omistaja asuu yläkerrassa. Huone on aika pelkistetty, mutta kaikki tarvittava löytyy. Majoitukseen kuuluu myös polkupyörät, mikä on tosi kiva juttu. 

Caye Caulkerhan on aivan ihana pieni saari Karibian merellä ja täällä pääsee aistimaan aitoa Karibialaista tunnelmaa. Saari on täynnä värikkäitä, ehkä hieman ränsistyneitä taloja ja joka puolella on kylttejä, joissa lukee ”Go slow”. Kyltit kuvastavat täydellisesti saaren rentoa tunnelmaa, mutta myös saaren erittäin kuoppaisia teitä! Saarella on pelkkiä hiekkateitä ja tiet ovat niin uskomattoman kuoppaisia, että pakostikin kulkee matkansa hitaasti. Etenkin pimeällä pyöräily on aika taiteilemista kun kuoppia ei näe kunnolla. Humalassa pyöräily alkaisi olemaan jo vaarallista touhua.. Paikalliset tosin ovat ilmeisen tottuneita teiden kuoppiin, sillä he ajelevat pyörillä ilman käsiä, lapsi toisessa kainalossa tai koira tangolla, ilman mitään ongelmia.

 

Saarella on todella kaunista ja merivesi kimmeltää turkoosina. Iltaisin joka kadunkulmassa on grilli kuumana ja grilleissä paistetaan saman päivän kalasaaliita sekä hummereita. Täällä ruokakin on todella paljon monipuolisempaa ja parempaa kuin Meksikossa. Caye Caulkerin kaikki aktiviteetit liittyvät luonnollisesti mereen: on kalastusretkiä, sukellusta, snorklausta, suppausta, veneilyä jne. Retket ovat tosin melko hinnakkaita verrattuna esimerkiksi Meksikoon.. Sukellus maksaa n. 85€ ja koko päivän snorklausreissu 55€. Mutta saari elää turismilla, joten luonnollisesti jostain se elanto pitää saada. Ihmiset on tosi ystävällisiä ja aamulenkillä ihmiset huikkaavat iloisesti hyvät huomenet. Saarella on myös todella turvallinen fiilis, johtuen varmaan saaren pienestä koosta ja ihmisten vähyydestä.

 

 

Maanjäristys ja tsunamivaroitus

Turvallisesta fiiliksestä päästäänkin sitten aasinsiltana siihen ei niin turvalliseen fiilikseen, eli maanjäristykseen ja tsunamivaroitukseen. Viime tiistai-iltana olimme tulleet jo ajoissa asunnollemme ja olimme pikkuhiljaa käymässä nukkumaan, kun yht’äkkiä sänky alkoi heilumaan. Kysyinkin Antilta että miksi ihmeessä heilutat tätä sänkyä?? Antti vain totesi ettei ollut liikahtanutkaan. Hetken päästä kävin itse vielä vessassa ja kun olin istahtamassa pytylle, alkoi wc-pytty heilumaan siihen malliin että hyvä etten istunut ohi! Edes siinä vaiheessa emme tajunneet, että kyseessä on maanjäristys. Ajattelin vain mielessäni että onkohan tullut oltua vähän liikaa auringossa, jos näin pahasti huippaa ettei edes wc-pytyllä pysy. Haha.

Emme siis ajatelleet asiaa enempää vaan kävimme yöunille. Olimme kerenneet nukkua alle tunnin, kun havahduimme palokunnan sumutorven soittoon. Ihmettelimme että mitähän nyt tapahtuu vai tapahtuuko mitään? Esimerkiksi Meksikossa nimittäin autot ajelivat iltaisin pitkin katuja soitellen vaikka mitä torvia ja kuulutuksia mainostaessaan tulevia juhlia sekä muita tapahtumia, joten sumutorven soitto ei herättänyt suurempaa ihmetystä. Antti epäili, että ehkä jossain on tulipalo tai muuta vastaavaa ja päätimme jatkaa unia..

Kauan emme kerenneet taaskaan nukkua, kun havahduimme siihen että joku hakkaa oveamme. Oven takana olikin talon omistaja, joka tuli ilmoittamaan että alueelle on annettu tsunamivaroitus ja että nyt olisi syytä kerätä tärkeimpiä tavaroita kasaan ja tulla yläkerrokseen pois maan tasalta. Siinä vaiheessa unenpöpperössä alkoi iskeä pikkuinen paniikki, että mitähän hittoa nyt pitäisi tehdä?? Pitäisi mennä jonnekin mahdollisimman korkealle, mutta saari on aivan litteä ja niin hemmetin pieni, ettei minkäänlaista turvapaikkaa ole! Samalla tajusimme, että sängyn ja wc-pytyn tärinät johtuivat tietysti maanjäristyksestä. Olin juuri edellisenä päivänä sanonut Antille, että jos tänne iskisi tsunami, niin ei varmaan jäisi mitään jäljelle. Ja tässä sitä nyt oltiin odottelemassa sitä tsunamia. Voin sanoa, että oli todella absurdi fiilis. Talon omistaja ei tiennyt varmuudella kuinka vakavasta varoituksesta olisi kyse, mutta mitä ilmeisemmin aalto tulisi olemaan vain metrin korkuinen. Huh! Mitään faktaa asiasta ei tietenkään ollut ja epävarmoin fiiliksin jäimme odottelemaan. Paikalliset asukkaat juoksivat tavaroineen saaren korkeimpiin rakennuksiin, sillä suurin osa taloista on pieniä hökkeleitä maan tasalla. Kyllähän se pisti vakavaksi kun huomasi paikallistenkin juoksevan paniikissa turvaan.

Istuimme sitten seuraavat pari-kolme tuntia talon omistajan terassilla talon ylimmässä kerroksessa ja tutustuimme omistajapariskuntaan, sekä seinänaapureihimme jotka olivat myös lomamatkalla saarella. Talon omistajat olivat kotoisin Floridasta ja he kertoivat kokemuksiaan hirmumyrskyistä Jenkeissä sekä antoivat hyviä suosituksia siitä mitä saarella voisi tehdä, mikäli tsunamista selvitään. Seinänaapurimme olivat Alaskasta saapuneita kullankaivajia(!) ja he olivat ihan yhtä pihalla maanjäristyksestä sekä tsunamivaroituksesta kuin mekin.

Loppujen lopuksi ilta/yö meni ihan mukavissa tunnelmissa, eikä aaltoa näkynyt. Ilmeisesti saaren edustalla olevat koralliriutat estivät aallon tulon saarelle ja hyvä niin! Muutaman tunnin jälkeen uskaltauduimme takaisin alakertaan omaan kämppäämme, mutta aika katkonaiset yöunet oli, kun havahtui jokaiseen rasahdukseen.

Loppuviikon fiilistelyt ja pari sanaa hintatasosta

Tsunamivaroitus härdelliä lukuun ottamatta viikkomme Caye Caulkerilla on mennyt todella leppoisissa tunnelmissa. Ihan kauheastihan täällä ei ole tekemistä, joten viikko on oikein sopiva aika saarella lomailuun.

Yksi päivä meni merellä snorklausreissun merkeissä ja pääsimme snorklaamaan myös haiden sekä rauskujen sekaan. Aika kuumottavaa! Itseasiassa hait eivät olleet yhtään niin kuumottavia kuin rauskut, jotka olivat aikamoisen kokoisia jötkäleitä. Olen käynyt joitakin vuosia sitten Thaimaan Koh Taolla snorklaamassa samalla tavalla haiden seassa, mutta siellä näkemäni hait olivat näitä Belizen yksilöitä suurempia. Kävimme päivän aikana myös ihan tavallisilla koralliriutoilla snorklaamassa ja olihan siellä kaunista, mutta eivät nämä Aasian snorklauspaikkoja päihitä. 

Yhtenä päivänä vuokrasimme kajakin (n. 8,5 € tunti) ja meloimme saaren edustalla maisemia ihaillen. Rannan tuntumassa pääsee katsomaan muun muassa merihevosia sekä aivan jumalattoman isoja Tarponi kaloja, joita voisi halutessaan myös syöttää. Jätin kuitenkin kalojen syöttämisen väliin, sillä se näytti sellaiselta touhulta missä voisi lähteä pari sormea mukana!

Parasta täällä saarella onkin tämä kaunis luonto ja sen erilaiset eläimet. Mukavaa vaihtelua perus Euroopan ja Aasian matkailuun. Hinnaltaan Caye Caulker on toki Aasian maita kalliimpi. Ruoka ravintolassa maksaa noin 7-20€ ja hinnakkaampiakin paikkoja toki löytyy. Olut ravintolassa maksaa 2€ ja limsa tai vesi n. 1,2€. Aamupalan saa ravintoloissa alkaen 4,10€. Ruokakauppojen tarjonta on äärimmäisen huono ja niin kuin majatalon omistaja sanoi: sieltä löytyy kaikki mitä tarvitsee. Ei ehkä kaikkea mitä haluaa, mutta kaikki mitä tarvitsee. Emme siis juurikaan mitään vettä tai limsaa ihmeellisempää kaupasta ostaneet, mutta hinnat olivat suhteellisen edullisia. Eli hintataso on ehdottomasti Suomea halvempi, mutta Aasiaa kalliimpi. 

Caye Caulker jää reissumme ainoaksi paikaksi Belizessä ja huomenna siirrymme kohti Nicaraguaa. Siellä olisi tarkoitus viettää seuraavat pari viikkoa, ainakin alustavien suunnitelmien mukaan!