3
Jo kolme! Jo kolme?
En usko, että koskaan tulee syntymäpäivää, jolloin olisin valmis siihen, että lapseni ovat taas vuoden vanhempia. Sen sijaan voin hyvin kuvitella, että olen vuosi toisensa jälkeen ihan ällikällä uusista numeroista. Voin myös hyvin kuvitella, että joskus tulee syntymäpäivä, jolloin lapseni täyttää sen verran kuin kuvittelen itse vielä olevani. Esimerkiksi 25 tai 30.
Nyt yritän sopeutua siihen, että esikoinen on jo kolme. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei hän enää pääse kulkemaan ilmaiseksi bussilla ja että hänen pitäisi siirtyä päiväkodissa isojen puolelle. Jälkimmäinen kuitenkin konditionaalissa siksi, että päiväkodissa kaavaillaan esikoisen nykyisestä ryhmästä 2-4-vuotiainen ryhmää, jolloin hän saisi vielä vuoden jatkaa tuttujen hoitajien ja päiväkotikavereiden seurassa. Silloin hän saisi vielä vuoden verran olla vähän pienempi, hoidetumpi ja huomioidumpi.
En pistäisi pahakseni, jos suunnitelmat toteutuisivat. Vaikka hän onkin jo kolme, hän on vielä kuitenkin aika pieni.
Kolmevuotiasta tietenkin juhlittiin hartaudella. Ensin kälyn loihtiman toiverekkakakun voimin mummilassa, sitten vielä kolmen kattauksen verran kotona. Onneksi osa kattauksista meni vappujuhlien piikkiin.
Lahjaksi kolmevuotias sai juomapullon ja yökkärin. Meiltä.
Sukulaisilta ja ystäviltä hän sai niin törkeän paljon lahjoja, ettei mitään rajaa. Hän sai esimerkiksi sakset ja liimaa, vappupallon ja tusseja, sateenvarjon ja eväsrasian, pari palapeliä, sählymailan ja -maalin, polkupyörän viirin ja polkutraktorin.
Kaikkea sellaista, mitä kolmevuotias tarvitsee voidakseen olla kolmevuotias. Voidakseen opetella uusia taitoja kuten leikkaamista ja liimaamista. Voidakseen löydä palloa ja tehdä maaleja. Voidakseen huristella turvallisemmin polkupyörällään ja voidakseen polkea rinta rottingilla vihreällä ”attorillaan”. Voidaakseen pakata eväät rasiaan ja lähteä metsäretkelle tai muskariin. Voidakseen tanssia sateessa sammakkosateenvarjon alla.
Voi pojat. Vaikka ajattelinkin lahjavuoren äärellä, että lapsemme on lellipentu, en voinut olla tulematta onnelliseksi hänen riemustaan.
Ja sori vaan kaikki muut äidit ja isit, minulla on kyllä maailman ihanin kolmevuotias.