Terveisiä Salzburgista!

Kaupunki oli todella viehättävä ja se oli helppo ottaa haltuun parissa päivässä. Me keskityimme kaupungilla kävelyyn ja joulumarkkinatunnelman ihasteluun. Ne tuoksut! Ne jouluvalot! Se Glühwein! Ne mantelit ja paahdetut kastanjat! Ne söpösti koristellut piparkakut!

Join lähes yhtä monta kuppia Glühweiniä kuin etukäteen uhkailin. Välillä maistelin appelsiinipunssia, mutta se ei ollut yhtä lailla minun makuuni. Muutamat matksaseuralaiseni sen sijaan olivat mennyttä miestä ja naista.

Söimme myös Mozartkugeleita. Niitä aitoja ja oikeita sini-hopeiseen paperiin käärittyjä pistaasi- ja mantelimarsipaanilla täytettyjä suklaapalleroita, jotka maksoivat euron kappale. Olimmehan Mozartin syntymäkaupungissa. Minä söin myös esikoiselle tilatut kuulat, sillä hän oli enemmän käsilaukustani löytyneiden rusinoiden perään.

Mozartin lapsuudenkodissa emme ehtineet vierailla, sillä 1- ja 2-vuotiaiden matkaseuralaisten kanssa päivät hupenevat käsiin. Hohensalzburgin linnassa sen sijaan vierailimme. Sieltä oli mahtavat näkymät kaupunkiin. Linnan sisälle oli koottu pienoismaleja linnasta ja sen eri rakennusvaiheita. Lisäksi salit olivat täynnä sotahistoriaa. Linnan juhlasalin korokkeella lepäsivät nuottitelineet. Niiden ansiosta korvissani kaikui klassinen jousimusiikki, vaikkei kukaan ollutkaan soittamassa. Olisi ollut hienoa päästä kuulemaan salissa oikeaa musisointia.

Lopun aikaa keskityimme syömiseen. Kulinaristisista elämyksistä vastasi kälyni, joka oli huolella valinnut jokaiselle matkapäivälle ruokapaikan Guide Michelinin opastamana. Tiesithän sinäkin, ettei Michelin-opas listaa vain tähtiravintoloita vaan myös kohtuuhintaisia laadukkaita ruokapaikkoja? 

Lisäksi kävimme kuvauttamassa matkaseurueemme Nostalgie Fotossa. Se oli studio, jossa voi kuvauttaa itsensä 1900-luvun alun hengessä. Appiukkoni sai ylleen komean herrasmiehen asun, mieheni sotilaspuvun ja me naiset pitkät juhla-asut hattuineen, viuhkoineen ja päivänvarjoineen. Esikoiselle kuvaaja valitsi herraskaisen pikkupojan asun ja kuopukselle samanhenkisen mekon kuin meillä meillä aikuisilla naisilla. Kuvasta tuli kerrassaan mainio ja minua suorastaan harmittaa, etten voi valitsemani yksityisen linjan vuoksi julkaista sitä täällä. Niinpä saatte tyytyä kuvaamon internetsivuilta kaapattuun kuvaan, jotta tietäisitte, mistä puhun.

Se oli kuulkaas hyvä reissu se!