1. joulukuuta

Ihan viime tinkaan se jäi, siinä se nyt kuitenkin on! Joulukalenteri nimittäin.

Perjantai-iltana etsin sitä paniikissa, koska en muistanut, mihin olin sen vuoden alussa jemmannut. Lauantaina etsin sille sopivaa paikkaa, ja kun sellainen lopulta löytyi, näytti kalenteri yksinään liian valjulta. Niinpä sanoin miehelle ja lapsille, että päiväunien jälkeen lähdetään yhdessä kauppaan, jotta saadaan kalenterin ympärille (ja ulkolyhtyyn ja terassin kaiteeseen) jouluvalot. Samalla reissulla sain vaivihkaa ujutettua kärriin muutamia kalenteriin piilotettavia juttuja.

Esikoinen osaa jo olla kalenterista aika täpinöissään. Hän puhuu sujuvasti joulutontuista, jotka käyvät yöllä sujauttamassa yllätyksiä taskuihin. Siitäkin syystä kalenterin ympärillä on hyvä olla valot. Kuinkas tonttu muuten mitään näkisi?

Ensimmäisen päivän taskusta paljastui kaksi muumitarraa. Jatkossa sieltä paljastuu rusinoita ja lisää tarroja. Viikonloppuna kalenterin taskussa saattaa olla jopa suklaakonvehti. Uskon myös, että jonakin aamuna taskussa on kirjepaperia, jotta joulupukille voidaan kirjoittaa kirje. Ja yhtenä aamuna sieltä löytyy kaksi pientä piparkakkumuottia. Sinä päivänä leivotaan sitten joulun ensimmäiset piparit. 

Oi jännittävä joulukuu!

PS Mitähän muuta sinne taskuun voisi sujauttaa?