Tip-tap

Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan

Tänään tapahtui jotain, mihin olin unohtanut päiväkodin aloittamisen myötä varautua: yllätysosaaminen. 

Meillä oli meneillään FaceTime-puhelu lasten tädin kanssa. Isi ja esikoinen jäivät vielä juttelemaan tädille, kun minä läksin viemään kuopusta hammaspesulle. Kun olimme jo toisessa huoneessa, alkoi täti laulaa esikoiselle Tonttujen jouluyötä. Tip-tappien kajahtaessa ilmoille, kuopus nosti etusormet pystyyn ja alkoi heilutella käsiään. 

”Oo! Sinä osaat tämän laulun! Voi kulta. Te olette varmaan laulaneet tätä päiväkodissa.”

Ja hiljaa mielessäni tyydyin vain ajattelemaan, että he tekevät ja oppivat siellä kaikkea sellaista, mistä minulla ei ole aavistustakaan. Se tuntui katkeransuloiselta. Heillä on jo osittain ihan oma elämä vaikka he ovat vielä ihan pieniä. Ja vielä ihan vasta minä tiesin heidän elämästään kaiken.