Vaippastressi

Olin jo taaperon kanssa ehtinyt unohtaa yhden pikkuvauva-arjen kestosuosikkipuheenaiheen: kakan. No, nyt siitä taas riittää juttua. Niin kuin riittää kakkaakin. Kakan myötä taas kuluu vaippoja. Monta päivässä.

Kun aloitin kestoilun esikoisen kanssa, päätin, etten ota siitä itselleni stressiä. Jos se tuntuisi hankalalta ja ylivoimaiselta, jättäisin sen sikseen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja poikanen käyttää kestoja edelleen. Päivisin ja kotona. Yöllä ja kodin ulkopuolelle poistuessa luotamme kertakäyttövaippoihin helppouden ja luotettavuuden vuoksi.

Kuopuksen kanssa kestoilu ei sen sijaan ole saanut samalla tavalla tuulta alleen. Olen ensinnäkin väsynyt siitä, että kestovaippoja on vaihdettava paljon useammin. Kahdelta vaippailijalta myös tulee niin paljon vaippapyykkiä, että vaippoja on pestävä päivittäin. Lisäksi kuopukselta tulee kakkaa lähes joka vaippaan, mikä tietää aina hieman lisätyötä. Vaippaa ei vain voi nakata vaippasankoon odottamaan pesua, vaan se on ensin huuhdeltava. Lisäksi esikoisella käytössä olleet vastasyntyneen kestot eivät tunnu istuvan kuopukselle, sillä niistä tulee jatkuvasti ohi- ja ylivuotoja. Niinpä koko vaatesetti menee samalla vaihtoon.

Minä en hitto vieköön jaksa. Liian hankalaa ja ylivoimaista. Tällä hetkellä käytämmekin kuopuksen kanssa kertakäyttövaippoja.

Siitä taas seuraa syyllisyys, koska ne täyttävät roskiksen. Ja kaatopaikan. Eivätkä maadu ikinä! Apua.

Olen onnistunut kehittämään itselleni vaippastressin.