Lisää vaikeita kysymyksiä

Työkaverini oli löytänyt kirjaston poistomyynnistä mielenkiintoisen kirjan. Kirjan nimi on Elämänarvojen kysymysleikki ja sen on koonnut Gregory Stock. Takakannessa luvataan, että ”Elämänarvojen kysymysleikki ottaa esiin asiat, joista ei tavallisesti puhuta”. (- -) Ne ovat kysymyksiä henkilökohtaisista arvoista ja uskomuksista, ne käsittelevät ihmisen elämää, rahaa ja rakkautta, seksiä ja etiikkaa. (- -) Näihin kysymyksiin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia – vain rehellisiä ja epärehellisiä.” 

Minä olen selaillut kirjaa kahvi- ja lounastauoilla. Se on saanut mietteliääksi ja pohdiskelevaksi. Muutamia kysymyksiä olen pyöritellyt mielessäni moneen kertaan. Monen kohdalla olen ajatellut, että tätä haluan kysyä mieheltä tai ystäviltä. Sellaisia kysymyksiä ovat olleet esimerkiksi nämä:

• Jos voisit elää yhden onnentäyteisen vuoden, mutta et jälkeenpäin muistaisi siitä mitään, tekisitkö niin. Jos et, niin miksi?
• Saat selville, että ihmeellinen yksivuotias lapsesi ei sairaalassa sattuneen sekaannuksen vuoksi olekaan sinun. Haluaisitko vaihtaa lapsen omaasi?
• Sinulle annetaan voima tappaa ihmisiä vain ajattelemalla heidän kuolemaansa ja sanomalla kahdesti ”hyvästi”. Ihmiset kuolisivat luonnollisen kuoleman, eikä kukaan epäilisi sinua. Käyttäisitkö tätä voimaa jossakin tilanteessa?
• Sinulla on tilaisuus kohdata ihminen, jonka kanssa voisit kokoa ihanan rakkauden. Suruksesi tiedät, että hän kuolee puolen vuoden kuluttua. Vaikka tajuat, että seurauksena on suuri tuska, haluaisitko silti kohdata tuon ihmisen ja rakastua häneen?
• Jos huomenna voisit herätä jotakin kykyä tai ominaisuutta rikkaampana, mikä se olisi?
• Olisitko valmis näkemään hirvittäviä painajaisia vuoden ajan, jos sinut palkittaisiin merkittävällä rahasummalla?
• Jos tietäisit kuolevasi vuoden kuluessa, muuttaisitko millään tavalla tämänhetkisiä elintapojasi?
• Olisitko valmis elämään täysin halvaantuneena yhden vuoden jos tietäisit, että voisit estää saimaannorppien kuolemisen sukupuuttoon?
• Jos saisit 30 00 markkaa, olisitko valmis leikkauttamaan pääsi täysin kaljuksi ja jatkamaan elämääsi entiseen tapaan? Et saisi käyttää päähinettä tai peruukkia, etkä kertoa kenellekään kaljupäisyytesi syytä.
• Jos nyt saisit määrätä kasvatuksestasi, millä tavalla se eroaisi siitä, minkä olet saanut?

Jotkut kysymykset taas ovat tuntuneet täysin turhilta ja edellisiin verrattuna kevyiltä. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi nämä:

• Milloin viimeksi lauloit itsellesi? Entä jollekin toiselle?
• Montako kertaa päivässä katsot itseäsi peilistä?
• Kuinka vanha olit, kun olit ensimmäisen kerran sukupuoliyhteydessä?
• Pukeudutko kutsuille mieluummin liian hyvin kuin liian huonosti?
• Olisitko mieluummin maailmanmestari joukkue- vai yksilölajissa? Minkä urheilulajin valitsisit?

Joukossa on ollut myös kysymyksiä, joihin minun mielestäni on vain yksi oikea vastaus. Sellaisia ovat esimerkiksi nämä:

• Jos sinulle päivällisillä tarjotaan ruokaa, jota et ole koskaan maistanut, oletko valmis kokeilemaan sitä, vaikka se ei näyttäisikään ruokahalua herättävältä?
• Jos kihlattusi joutuisi onnettomuuteen ja halvaantuisi, olisitko edelleenkin valmis menemään naimisiin hänen kanssaan vai hylkäisitkö hänet?
• Parkkeeratessasi autoasi yöllä raapaiset vähäisen naarmun porschen kylkeen. Olet varma, että kukaan ei tiedä, mitä on tapahtunut. Vahinko on pieni eikä vakuutus korvaisi sitä. Jättäisitkö viestin?
• Jos hyvällä ystävälläsi olisi AIDS, välttelisitkö häntä? Entä jos veljesi tai sisaresi olisi saanut tartunnan?
• Ajat myöhään yöllä autiota katua. Yhtäkkiä autosi eteen syöksyy koira. Jarrutat, mutta autosi töytäisee koiraa. Pysähtyisitkö katsomaan miten pahasti eläin on loukkaantunut? Jos pysähtyisit ja huomaisit koiran olevan kuollut, yrittäisitkö ottaa yhteyttä koiran omistajaan, jonka puhelinnumero on kaiverrettuna koiran kaulapantaan?
• Olisitko valmis luopumaan television katselusta viideksi vuodeksi, jos tietäisit tällä tavoin voivasi pelastaa tuhat nälkäänäkevää indonesialaislasta?

Minä haluan taas pelata pullonpyöritystä kuten joskus teininä tai varhaisnuorena! Ilman niitä tehtäviä. Vain totuuksia.

Tai äh. Ei siihen mitään pulloa tarvita. Pelkät tehtävät riittävät.

Tai tarvitaan, täysi punaviinipullo, josta kaadetaan lasilliset kaikille. Sitten siemaillaan viiniä ja vastaillaan kysymyksiin.

Kuka tulis meille istumaan iltaa?

(Kirja on julkaistu jo 1985, mikä tekee siitä paikoitellen vanhahtavan, mutta en ole antanut sen haitata elämänarvollisia pohdintojani.)