Petetty

Arvoin illalla vaatekaapillani, mitä laittaisin tänään päälle. Päivän asun piti olla sovelias ensin viiden tunnin autossa istumiseen, sen jälkeen neljän ja puolen tunnin koulutukseen ja lopuksi vielä ravintolaillalliseen (Brondassa!!!). Ilman huoltoaseman, kahvilan ja yliopiston vessaa kummempia päivittämisvaihtoehtoja.

Harmittelin, ettei minulla ollut mitään sopivaa mekkoa. Sellaista, joka näyttäisi siistiltä, olisi mukava päällä eikä rypistyisi. Ja joka kuitenkin olisi vielä tähän epävakaiseen vuodenaikaan sopiva niin, ettei minun tarvitsisi kaupungilla kävellessäni hytistä kylmissäni. 

No, lisäsin mekon vaatekaappini täydennyslistalle, valitsin vaihtoehtoiset vaatteet kaapistani ja menin nukkumaan.

Yöllä näin unta, että löysin vaatekaapistani täydellisen mekon, joka oli juuri sopiva tähän päivään. Olin unessani ällistynyt, koska en muistanut lainkaan, milloin olin mekon ostanut. 

Kun aamulla heräsin, minun oli pakko mennä kurkkaamaan mekkokaappiini. Uni oli niin todentunuinen, että ajattelin, että kaapistani saattaisi oikeasti löytyä tuo mekko, jota en muistanut ostaneeni.

Ei löytynyt. 

Tunsin itseni petetyksi. En vain oikein tiedä, kuka minut oli pettänyt: uneni, vaatekaappini vai muistini (joka sittenkin siis toimi).