Taideterapiaa?

Tiedättehän, kun sitä salaa toivoo, että lapsi innostuisi jostakin, vaikka samaan aikaan pyrkii ajattelemaan, että hän saa ihan itse valita kiinnostuksensa kohteet. Ryhtyä vaikka ralliautoilijaksi, jos se on hänen intohimonsa. Äiti kyllä tekee hienovaraisesti kaikkensa, ettei se olisi. Jotain muuta, pliis!

Alkaisi mieluummin vaikka kapellimestariksi tai kuvataiteilijaksi. Tai gourmetkokiksi! Katsoimme miehen kanssa sykysllä haltioituneina Junior Marterchefiä ja päätimme, että lapsemme saavat tarttua veitseen ja pippurimyllyyn juuri silloin kuin haluavat. Tämäkin on todennäköisesti niitä periaatteita joiden suhteen tulen vielä pyörtämään päätökseni. Sitten, kun keittiössä häärää yli-innokas apukokki, joka kaataa barbequekastikkeet pitkin mattoja ja uhkaa leikata sormeensa Victorinoxilla. (Ai miksi juuri barbequekastikkeet? No siksi, että kokemuksesta tiedän, että sillä saa aikaan sellaisen supersotkun, ettei paremmasta väliä. Jos esimerkiksi unohtaa laittaa blenderin kannen kunnolla kiinni, niin kastike koristaa sekunnin sadasosassa ihanasti välitilan laattojen saumoja. Eikä lähde pois. Onneksi se oli edellisessä asunnossa.)

Mutta takaisin aiheeseen: poikanen on Duploilla ja Brion junilla leikkimisen lisäksi löytänyt tällä viikolla uuden äitiä ilahduttavan intohimon, joka on piirtely. Tuleva taiteilija siis! Näen jo itseni siemailemassa shamppanjaa taideäyttelyn avajaisissa.

Uudessa intohimossa on kuitenkin muutama mutta. Ensinnäkin poikanen haluaa piirrellä jatkuvalla syötöllä. Koko ajan. Syöminenkään ei tahdo sujua, kun pitäisi vain piirtää.

Ja minä olen sen verran tiukkis, etten salli piirtelyä ruoka-aikaan. Yritänkö siis tukahduttaa taitelijan ilmaisua ja keskeyttää luovan inspiraation, kun itsepintaisesti vaadin, että paperit ja kynät on välillä jätettävä huilimaan?

Toinen mutta – tai pikemmin huolenaihe – on se, että poikanen piirtää enimmäkseen mustalla. Mahtaako hänellä olla masentunut? Ovatko mustanpuhuvat piirrustukset hänen tapansa purkaa pikkusiskon syntymän aiheuttamaa kriisiä? Niin taiteilijamaista!

Todennäköisesti kyse on kuitenkin siitä, että mustalla vain saa näkyvintä jälkeä. Antaa taiteilijan kuitenkin taiteilla! (Mutta ei ruoka-aikaan.)