Enterorokko käsikirjassa, todellisuudessa ja ajatuksissa

(Kursivoidut pätkät Terveyskirjaston internetsivuilta.)

Lähtötilanne

Käsikirjassa: Etenkin loppukesällä ja syksyllä ilmenee kuumetautia, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa, käsissä ja jaloissa sekä muuallakin iholla kuten pakaroissa.

Todellisuudessa: Lokakuun lopussa päiväkodin oveen ilmestyy lappu, jossa ilmoitetaan, että ryhmässä on useita enterorokkotapauksia.

Ajatuksissa: ”Jaa, jaa. Mikäs se enterorokko nyt olikaan? Jospa me vältyttäisiin siltä tänäkin vuonna.”

 

Oireet

Käsirjassa: Suuoireet alkavat yleensä pari päivää ennen ihottumaa.

Todellisuudessa: Lapsi kaivelee 3–4 päivää suutaan jatkuvasti. Ihan jatkuvasti. Lisäksi hän työntää sinne kaiken mahdollisen. 

Ajatuksissa: ”Mikä hitto sillä nyt on siellä suussa? Miksi se kaivaa sitä koko ajan? Mitään ei kyllä näy. Hermo menee. Ei mene, en kiinnitä mitään huomiota. Hitto, meni jo.” (Tiuskin siis sairastuvalle lapselle.)

 

Taudin kuvaus

Käsikirjassa: Enteroviruksia on suuri joukko ja niiden aiheuttama tauti voi vaihdella. Tavallisin enterovirusinfektion muoto lienee tavallinen flunssa. Toisinaan entrovirusinfektioihin liittyy korkea kuume, voimakas päänsärky sekä niskajäykkyys merkkinä aivokalvontulehduksesta.

Todellisuudessa: Pari päivää lapsi potee tavallista flunssaa nuhineen ja tuskaisine yskineen. Kolmannen päivän iltana kuume kipuaa yli 39 asteeseen. Sitä ennen lapsi on päivän kiukkuinen kuin ampiainen ja kärttyinen kuin talviuniltaan herännyt karhu. Niin ja hidas, nuupahtanut ja unealias. (Äkäinen ja väsynyt lapsi, jolla ei vielä ole kuumetta, on muuten mahtava kombo. Tulin ehkä jälleen tiuskineeksi sairastuvalle lapselle.) Kun kuume nousee, kaksi päivää ja kaksi yötä houraillaan ja hikoillaan korkeassa kuumeessa. Sen jälkeen kuume vetää vanhempia höplästä kaksi päivää: laskee ja nousee taas, laskee ja nousee taas.

Ajatuksissa lauantaiaamuna: ”Taas joku flunssa. Mut ei onneksi näytä pahalta. Maanantaina päiväkotiin.”

Ajatuksissa lauantaina iltapäivällä, kun ollaan ulkoilemassa nuupahtaneen lapsen kanssa: ”No niin, tämä siitä seuraa, kun ei nukuta päiväunia. Mistään ei tule mitään, kun ollaan niin väsyneitä. Paitsi kiukuttelusta tietysti. Nyt en kyllä enää kuuntele yhtään tuota venkoilua. Joku raja kiukuttelullekin on oltava.”

Ajatuksissa lauantai-iltan, kun kuume on mitattu: ”Ei hitto, olit sitten äkäinen sairaalle lapselle. Tyhmä! Miten niin et tajunnut, että se on sairas!!! Voi rassukkaa. Paska mutsi.” 

 

Taudin kesto

Käsikirjassa: Paranee hyvin itsestään yleensä viimeistään 10 päivässä.

Todellisuudessa: Näillä näkymin paranee itsestään viimestään 10 päivässä.

Ajatuksissa: ”Mistä se taudin alkaminen oikein lasketaan? Ensimmäisistä suuoireista? Milloin ne oikein alkoi? Kuinkahan monta päivää tässä nyt sitten menee? Kuka hoitaa lapsia?” 

 

Hoito

Käsikirjassa: Varsinaista lääkitystä enterorokon hoitoon ei ole kehitetty. Tulehduskipulääkkeet kuitenkin helpottavat sekä päänsärkyä että muita enterovirusinfektioon liittyviä kipuja.

Todellisuudessa: Kuume- ja särkylääkkeitä niin paljon kuin ohjeiden mukaan voi antaa, koska lapsi on surkeammassa jamassa kuin koskaan aikaisemmin.

Ajatuksissa yön pimeinä tunteina: ”Joko voi antaa uuden satsin lääkettä? Mitä minä oikein annoin viimeksi? Voika Buranaa ja Panadolia antaa rinnakkain? Onko meillä mitään yskänlääkettä? Kuinka monta milliä teelusikkaan nyt mahtuikaan? Onko se juonut tarpeeksi? Mitä kello on? Voi paska, kohta on aamu ja pitää lähteä töihin.” 

 

Seuraukset

Käsikirjassa:  Ei aiheuta jälkitauteja.

Todellisuudessa: ?

Ajatuksissa: ”No kyllähän se on ihan verrattavissa jälkitauteihin, jos tämä nyt vielä tarttuu Ihanaan ja kaikki alkaa alusta. Ja voi paska, jos tämä vielä tarttuu aikuisiinkin!”