Kun kärsivällisyys palkitaan

Ruokapalvelujen pyörittäminen Koti-nimisessä yrityksessä asiakaskunnalle perhe on usein hieman turhauttavaa. Asiakkaat tilaavat aina sitä yhtä ja samaa ja sanovat uusille ideoille ”en tykkää” ennen kuin ovat edes maistaneet. Eräs asiakaskunnasta väittää maistaneensa kaikkea jo vauvana, toinen vain inttää ennakkoluuloisesti, ettei halua. 

Jos pienet vakioasiakkaat itse saisivat päättää, pöydässämme vuorottelisivat riisipuuro, mannapuuro, nakkikeitto, pasta (ilman kastiketta), karjalanpiirakat, keitetyt kananmunat, pinaatti- tai porkkanaletut, tomaatti ja paprika, porkkanaraaste, paahdettu parsakaali, uunilohi, lasagne ja makaronilaatikko. 

Pääkokki ja kolmas vakioasiakas ovat kuitenkin sitä mieltä, että näiden toiveruokien rinnalle kaivataan myös jotain muuta. 

Pienet vakioasiakkaatkin saattavat toisinaan yllättää: välillä kurpitsakeitto on lempiruokaa, välillä ei kiitos -osastoa. Niin kuin kaikki muukin.

Pääkokki on kuitenkin sitä mieltä, että meillä sinnikkäästi tarjoillaan kaikkea uutta. Välillä hän jaksaa hymyssä suin ottaa vastaan olemattoman menekin, välillä hän tuhisee vihaisena, ettei kyllä enää ikinä laita ruokaa, kun ei sitä kukaan kuitenkaan syö. 

Joka kerran hän kuitenkin muistuttelee itseään siitä, että uuteen makuun tottuminen saattaa viedä jopa 15 maistelukertaa (lähde: muistinvarainen ja hatara). Se on aika hemmetin paljon se. Usein tekee jo kolmannen kerran jälkeen mieli nakata resepti kierrätykseen ja keittää riisipuuroa.

Mutta yleensä juuri silloin tapahtuu läpimurto. Pikkuasiakkaat ahmivat ruokaa kuin viimeistä päivää ja mieskin myöntää, että tämähän on ihan hyvää. 

Tällä viikolla kikhernepihvit ja kuskus löivät itsensä läpi. Noin vain varoittamatta. Päivänä, jolloin olin henkisesti varautunut siihen, etteivät ne kuitenkaan näitä tälläkään kertaa syö, joten tarjotaan sitten iltapalaksi jotain tuhdimpaa. 

Mutta sinne ne menivät parempiin suihin ihan käskemättä. 

Niitä tehdään siis toistekin. Niihin pannaan keitettyjä kikherneitä, munaa, punasipulia, valkosipulia, sitruunamehua, juustokuminaa, chiliä ja suolaa. Setti ajetaan sileäksi sauvasekoittimella, taputellaan pihveiksi pellille ja paistetaan noin 200 asteessa. Niiden kylkeen sekoitellaan kastike turkkilaisesta jogurtista, sitruunamehusta, suolasta, pippurista ja ripauksesta suolaa tai lorauksesta juoksevaa hunajaa. Toiseen kylkeen voidaan tehdä salaatti kuskuksesta ja jääkaapin löydöistä. 

Ja sitten vain toivotaan, että ne ovat lempiruokaa toistekin.

PS Tiesitkö muuten, että Kielitoimiston sanakirja suosittelee, että kikherneen sijaan käytettäisiin sanaa kahviherne?