Hyvä ruoka ja ystävät, parempi mieli

Se aika vuodesta, kun voi polttaa kynttilöitä aamusta iltaan

Kirsikkainen haastoi listaamaan arjesta asioita, jotka tekevät iloiseksi ja saavat hymyilemään. Sanoin kiitos ja kyllä, koska tämä vastaa minun käsitystäni onnesta. Täällä se lymyilee (lähes) koko ajan. Sen voi antaa hautautua vitutuksen alle tai sitten siitä voi ilahtua. 

Arjen sijaan keskityn kuitenkin viikonloppuun. Ihan tavalliseen mutta täydelliseen. Esikoista lainatakseni voisin sanoa, että olin enimmäkseen ”hymyssä suin”. Ihan parasta viiikonlopussa (ja koko viikossa) oli se, että olimme kaikki terveinä. Uskallan siis olettaa, että reklamaationi on otettu vakavasti. Taudittomuuden lisäksi suupieliä nostattivat tänä viikonloppuna perhe ja ystävät, ruoka ja liikunta.

Perjantaina iloitsin siitä, että ehdin töiden jälkeen salille. Se on sellaista kerran viikossa -herkkua, josta helposti tingin, jos on jotain muuta. Kun palasimme kotiin, meitä odotti makaronilaatikko ja juustomaitoon tehdyt jälkkäriletut. Valmiiseen ruokapöytään pääseminen on pikkulapsiperheen vanhemmille ehkä parasta, mitä perjantai-iltana voi tapahtua. Voisin halata anoppiani siitä hyvästä joka perjantai. (Miksiköhän en muuten ole tullut halanneeksi?)

Lauantaiaamusta teki hyvän se, että saimme esikoisen uimakoulun jälkeen samassa uimakoulussa käyvän ystäväperheen brunssille. Pöydän kattaminen – vaikkapa vain kaupan esipaistetuilla patongeilla – on aina mukavampaa, kun syöjiä on monta. Brunssivieraiden lisäksi olin hyvälläni onnistuneesta gluteenittomasta kylmäsavulohipiiraasta, mimosasta, joulutortuista, mutteripannukahvista ja vieraiden vauvauutisista!

Lauantaina iltapäivällä nautin kiireettömästä saunasta niin, että melkein nukahdin lauteille. Tämä todellista onnea, sillä meillä ei ole nautittu rennosta saunasta pariin vuoteen, koska… pikkulapsiperhe. Mutta nyt on ihan odottamatta käynyt niin, että lapset viihtyvät jo saunassa kohtuullisen hyvin. Ja kun he ovat valmiita, heidät voi vain suihkutella puhtaiksi, pukea ja laittaa keskenään leikkimään. Sen jälkeen voi itse palata saunaan ja m-a-a-t-a lauteilla.

Lauantain italialainen illallinen syntyi käsittämättömän helposti puolessa tunnissa, vaikka se oli alusta asti itse tehtyä pitsaa. (Tästä lisää myöhemmin.) 

Lauantai-illan kruunasi se, että saimme yhdellä puhelinsoitolla glögiseuraa naapureista. He ovat aina valmiita ja helposti houkuteltavissa. Jopa niin helposti, että tulivat meille suoraan lentokentältä.

Sunnuntaiaamuna taputtelin itseni selkään siitä, että juoksin kympin lenkin. Kun saavuin kotikulmille, löysin miehen ja lapset lähileikkipuistosta yhdessä neljän naapuriperheen kanssa. Joukon neljä nuorinta kikattivat hervottomasti erään telineen päällä. Voiko siitä olla tulematta hyvälle tuulelle?

Sunnuntaina iltapäivällä suuntasimme lasten toiveesta mummolaan. Siellä pääsimme päättämään viikonloppumme valmiissa ruokapöydässä. Lisäksi saimme mummolta lupauksen tehdä meille ensi sunnuntaiksi piparkakkutaikinan. Silloin palaamme mummolaan leipomaan pipareita ja piparkakkutaloa.

Huomenna alkaa uusi viikko ja joulukuu! Jo pelkkä ajatuskin tekee iloiseksi, ja sen kunniaksi sujautan kohta joulukalenterin taskuun kaksi tussia. 

Lopuksi haastan kaikki polttamaan kynttilöitä aamusta iltaan. (Ja kertomaan kommenttilootassa, mikä sai tänään hymyilemään!)