Jouluperinteet
21.12.2012
Rakastan joulua ja joulun valmistelua. Vaikka jouluun usein liittyy pientä stressiä ja kiirettä, se on pelkästään positiivista. Eustressiä siis! Tiesittekö nimittäin, että stressi voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: distressiin, eustressiin ja neustressiin? Minä en tiennyt – ennen kuin kuin äsken. Kiitos Wikipedian Stressi-artikkelin. (En muuten eksynyt sinne etsiäkseni tietoa stressistä vaan pohtiessani, onko meillä jotain suomenkielistä vastinetta stressi-sanalle. Mutta vastauksen hakeminen luonnollisesti jo unohtui.)
Mutta ne jouluperinteet. Tämä on minulle ja miehelleni kymmenes yhteinen joulu. Alusta asti olemme viettäneet aattoiltamme miehen perheen kotona. Viime jouluun saakka tapana oli lisäksi, että piipahdimme aattoaamuna joulupuurolla minun vanhempieni luona ja usein myös jouluruoalla joulupäivänä. Viime jouluna päätimme kahdeksankuisen poikasen vuoksi rauhoittaa aattoa sen verran, että kävimme mummolassa joulupuurolla jo aatonaattona. Niin saimme viettää aattoaamupäivän oman perheen kesken kotosalla.
Olemme kuitenkin jo useampana vuonna haaveilleen myös omasta joulusta. Haave on oman kodin myötä vahvistunut entisestään. Viime vuonna emme tosin vielä jaksaneet ryhtyä järjestämään joulua kodissa, johon oltiin muutettu vajaa kuukausi sitten. Kaikki oli jotenkin vielä niin keskeneräistä.
Tänä vuonna pohdimme pitkään, olisiko nyt oman joulun aika, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että ei. Elämä vuoden ja kahdensan kuukauden vanhan poikasen sekä kolmikuisen tyttösen kanssa on jo sellaisenaan niin täynnä touhua, ettei meillä ilman negatiivisen distressin puolelle lipsahtamista olisi mitään mahdollisuutta järjestää sellaista omaa joulua kuin haluaisimme. Joulua, jolloin otetaan rennosti ja syödään hyvin. Niinpä suuntaamme jälleen anoppilaan valmiin joulupöydän ääreen. Siellä odottavan blinit lisukkeineen. Ne syödään alkualkupalaksi ennen savusaunassa käyntiä. (Savusauna muuten on yksi niistä jouluperinteistä, joista meidän on todella vaikea luopua, jos joskus päätämme pistää pystyyn oman joulun.)
Savusaunan jälkeen seuraa varsinainen jouluateria, johon kuuluvat kinkku, graavilohi, lanttu- ja porkkanalaatikot, karjalanpiirakat (anopin aattoaamuna leipomat!), paholaisen taatelit ja muutamat muut vuosittain vaihtuvat herkut. Jossain vaiheessa iltaa jouluähky viimeistellään juustotarjottimella. Minulla meni muutama vuosi ennen kuin opin syömään näitä anoppilan jouluantimia kohtuudella. Viime jouluna taisin ensimmäistä kertaa onnistua syömään itseni positiiviseen ähkyyn.
Minulle joulu on siis hyvin pitkälti yhtä kuin hyvä ruoka. Ja juoma. Blinit nautitaan shamppanjan tai oluen kera, ja jouluaterian viimeistelee hyvä viini. Lisäksi jouluun kuuluu rakkaiden seura.
23.12.2012
Hups, kaksi vuorokautta katosi totaaliseen koomaan.
Aloitin postauksen kirjoittamisen perjantaiaamuna ja tarkoitus oli viimeistellä juttu kuvineen illalla. Niinpä.
Perjantai-iltapäivällä kävimme tyttösen kanssa neuvolassa mitattavana, punnittavana ja ROKOTETTAVANA. Siitä se sitten lähti.
Perjantai-illasta lähtien meillä on kitisty vaihtelevalla äänenvoimakkuudella. Välillä kitinä on yltynyt suoranaiseksi huudoksi, etenkin yöllä. Meillä ei siis ole kahteen yöhön juuri nukuttu. Tai no, mies ja isoveli ovat nukkuneet. Minusta on reilua, että edes ne nukkuvat, joilla on siihen mahdollisuus. Minä olen hissutellut tyttösen kanssa vierashuoneessa vieraspedillä.
Tässä tilanteessa olemme TODELLA tyytyväisiä ratkaisuumme viettää joulu anoppilassa. Emme olisi jaksaneet valmistella joulua lainkaan.
Tänään on onneksi parempi päivä. Aamulla koristelimme kuuseen ja virittelimme joulukoristeita. Sitten vain nautimme siitä, ettei tarvinnut tehdä muuta. Nyt molemmat lapset nukkuvat päiväuniaan ja me nautimme edelleen siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Iltapäivällä saamme kylään ystäviä ympäri Suomen. Glögi odottaa juojiaan, suklaat ja juustot syöjiään.
Tästä se joulu alkaa – hyvää joulua itse kullekin!
P.S. Jouluperinteistä lisää vaikka sitten ensi vuonna.