Asiaa unesta

Pikkusisko heräilee päikkäreiltä

Nukkuminen taitaa olla niitä pikkulapsivaiheen kestopuheenaihteita. Meillä ainakin puhutaan siitä joka ikinen päivä. Se vain on niin – eh – ajankohtaista. Sillä rintamalla on aina jotain uutta. Tai sitten vain jaanataan sitä vanhaa. Siis sitä, että ei meillä vieläkään nukuta kunnolla öisin. Mutta kyllä, näyttää siltä on torkkunukkuja alkaa nukkua jo vähän pidempiä päiväunia. Vau!

Meille pitkät päiväunet tarkoittavat tuntia. Olen useammin kuin kerran pärskähtänyt nauramaan, kun naapuri todennut vauvansa nukkuneen lyhyet päiväunet, jos tämä on nukkunut puolitoista tuntia. Heillä normaalit päiväunet tarkoittavat 2-4 tuntia. Ja sellaiset nukutaan pari kertaa päivässä. Meillä on pahimpina päivinä nukuttu kaksi tuntia – yhteensä, neljässä tai viidessä erässä. On jopa päiviä, että isoveli nukkuu päiväunia enemmän kuin vauva.

Molemmat lapsemme näyttävät olevan unirytmiltään hyvin samanlaisia. He nukkuvat vauvana 30 minuutin torkkuja.  Esikoinen alkoi nukkua pitkiä päiväunia vasta 7-8 kuukauden iässä. Sitten elämä olikin ihanan helppoa. Aamu-unet, iltapäiväunet ja lyhyet torkut illalla. Niiden ympärille oli hyvä suunnitella päivän ohjelma. Uskallan nykyisten näyttöjen perusteella toiveikkaana ajatella, että pikkusiskolle kehittyisi tällainen säännöllinen päiväunirytmi hieman aikaisemmin.

Unien vähyys ei todellakaan johdu siitä, etteikö elämämme olisi rytmikästä. Se nimittäin on. Minä en ole rytmikapinoijia vaan rakastan arkista rytmiä – kuitenkin joustaen. Se tekee elämästä lapsien kanssa paljon helpompaa. Vauvaa siis laitetaan joka päivä samoihin aikoihin nukkumaan. Paletti vain voi mennä mönkään jo heti ensimmäisistä unista lähtien, jos ne jäävät liian lyhyiksi.

Esikoisen vauva-aikana en juuri miettinyt nukkumista, vaikka se, ettei esikoinenkaan ollut kummoinen nukkuja, oli kovin keskeistä elämässä. Kuopuksen myötä olen kuitenkin alkanut pohtia nukkumisasioita: Voiko vauvalle luoda rytmiä? Voiko vauvaa opettaa nukkumaan?

Sain ystävältäni lainaan kaksi vauvojen nukkumista käsittelevää kirjaa. Toisen ehdin kahlata läpi viime viikonloppuna, ja opin sen myötä paljon uutta vauvojen unesta. Sain myös ideoita, joita aion kokeilla käytännössä. Kirjan nimi on Pehmeä matka höyhensaarille ja sen on kirjoittanut Elisabeth Pantley.

Minulle kirjan tärkeimmät opit olivat nämä:

• Untamme säätelee biologinen kello. Biologinen kellomme on asetettu luonnostaan 25-tuntiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ajastamme kelloamme jatkuvasti uudelleen nukkuma- ja heräämisrutiineilla sekä altistumalla valolle ja pimeälle. Me aikuisetkin siis! Vauvalla biologista kello ei vielä edes ole. Vauvan biologinen kello alkaa kehittyä 6-9 viikon ikäisenä eikä ole tasainen ennen 4-5 kuukauden ikää. 9-10 kuukauden ikäisten vauvojen unijaksot alkavat vähitellen vakautua niin, että hän menee herää ja menee nukkumaan suurin piirtein samoihin aikoihin.
• Lisäksi siirrymme nukkuessamme univaiheesta toiseen. Kevyt ja syvä uni vuorottelevat. Kevyen unen aikana palaamme käymme lähes hereillä, kunnes taas painumme ”syviin vesiin”. Vauvojen unisykli on erilainen kuin aikuisten. Jaksot ovat lyhyempiä eli vauva käy nukkuessaan ”pinnalla” tieheämmin kuin aikuinen. Tälle on kaksi syytä: Toinen liittyy aivojen kasvuun ja fyysiseen kehitykseen, joita tiheä unisykli tukee. Toinen taas kumpuaa eloonjäämistarpeesta. Vauvat ovat usein kevyen unen vaiheessa, jotta he voisivat reagoida uhkaavaan tai epämukavaan tilanteeseen. Epämukavia tilanteita ovat esimerkiksi nälkä, märkä vaippa, huono olo tai kipu. Loogista, mutta meidän aikuisten kannalta epämukavaa. Me tarvitsisimme pitkiä unijaksoja toimiaksemme parhaalla mahdollisella tavalla.
• Tutkimusten mukaan useimmat vauvat heräilevät 6-kuukautisiksi asti 2-3 kertaa yössä ja 1-vuotiaiksi asti 1-2 kertaa yössä. Toiset jatkavat heräilyä kerran pari yössä aina 2-vuotiaaksi saakka.
• Tieteellisesti määriteltynä vauvan sanotaan nukkuvan läpi yönsä, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti vähintään 5 tuntia. (5 tuntia!)

No niin. On siis biologinen tosiseikka, että vauvat nukkuvat miten sattuu ja heräilevät tiheään. Ja eihän tämä mikään yllätys ole. Tämähän on useimpien vauvaperheiden arkea.

Kirjan parasta antia oli kuitenkin se, mitä näiden biologisten tosiasioiden puitteissa voi tehdä. Tiivistän seuraavassa karkeasti ja suosittelen asiasta kiinnostuneita lukemaan koko kirjan.

• Vastasyntyneen nukkuminen tahdistuu nälän ja kylläisyyden vuorottelemana. Asiaan ei juuri voi vaikuttaa. Vauvaa herää ollessaan nälkäinen ja nukkuu ollessaan kylläinen. Jotain voit kuitenkin tehdä! Ensinnäkin voit luoda selkeä ero yön ja päivän välille. Päivällä oleillaan valoisassa äänten ja virikkeiden ympäröiminä, yöllä pimeässä hiljaisuuden ympäröimänä. Tämä voi helpottaa rytmin vakiintumista. Toiseksi voit luoda unillemenorutiineja niin, että yöunillekäymisrutiinit ovat tarpeeksi erilaiset kuin päiväunillekäymisrutiineista. Tämäkin voi helpottaa vauvaa löytämään rytmin. Kolmanneksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten ja missä vauva nukahtaa. Vauvan nukahtamiseen alkaa nimittäin liittyä assosiaatioita, joiden turvin hän oppii nukahtamaan. Vastasyntyneelle on luonnollista nukahtaa imien, mutta jos annat hänen aina nukahtaa niin, hän oppii/assisioituu nukahtamaan niin. Jos olet aina valmis nukuttamaan vauvasi syöttäen,  se tietenkään ole mikään ongelma. Mikäs sen ihanampaa. Jos kuitenkin halutaan olla kaukaa viisaita, voidaan vauvaa alusta pitäen opettaa nukahtamaan välillä myös muin tavoin. Ilman apua. Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää, lue kirja.
• Toinen ja minulle mullistavan tärkeä  huomio on oppia tulkitsemaan vauvan uniääniä. Vauva käy tiheästi kevyen unen vaiheessa, jolloin hän liikehtii, ääntelehtii ja saattaa jopa kitistä tai itkeä. Aina ei kuitenkaan ole kyse nälästä, vaan yksinkertaisesti siitä, että vauvan uni on kevyessä vaiheessa! Jos kuitenkin aina reagoit näihin ääniin tarjoamalla vauvalle ruokaa, hän oppii aina saavansa ruokaa havahduttuaan. Vastasyntyneellä tämä tarkoittaa keskimäärin 2-3 tunnin välein, pahimmassa tapauksessa – ja toisinaan myöhemminkin kasvupyrähdysten aikana – jopa kerran tunnissa. Kirjoittaja kehottaakin kuulostelemaan vauvan ääniä rauhassa ja luottamaan omiin intuitioihin. Jos vauva on oikeasti heräillä ja nälkäinen, hänet syötetään. Jos hän kuitenkin on vain havahtumassa unestaan, anna hänen jatkaa uniaan tai auta hänet pienin keinoin vaipumaan takaisin uneen. Ainakin meillä tämä on muutamana yönä toiminut. Tutin tarjoaminen tai posken hellä silittely ovat auttaneet vauvaa jatkamaan uniaan vielä tunnin tai pari. Kun vauvalla sitten on oikeasti nälkä, sen kyllä huomaa.

Edellisiset ohjeet koskivat ennen kaikkea alle nelikuisia vauvoja. Heitä, joiden biologinen kello ei vielä käy kuten meidän aikuisten. Kun vauva sitten on varttunut 4-5 kuukauden ikään ja hänen biologinen kellonsa alkaa kehittyä, korostuvat säännöllisyys ja rutiinit. Kaikessa. Säännöllinen elämä hyödyttää rytmin löytymistä, rutiinit auttavat unille asettumisessa. Oman esikoisemme kanssa rutiinit alkoivat osoittaa hyödyllisyytensä juuri tässä iässä. Se, että päiväunille käydessä hyräilin unilaulua ja tuikkasin tutin suuhun, sai hänet jo useimmiten vaipumaan kevyeen uneen ennen kuin edes kunnolla pukea häntä vaunuihin. Sama alkaa vähitellen tepsiä myös pikkusiskoon. Yöunillemenorutiineihimme kuuluvat iltapala (esikoisella puuro, kuopuksella maito), yöpuvun ja vaipan vaihto ja lyhyt lueskelu- ja juttelutuokio esikoisen sängyssä. (On muuten aika ihanaa, kun sisarukset jo köllöttelevät siellä keskenään ja selvästi nauttivat toistensa seurasta.) Tämän rauhoittumistuokion jälkeen molemmille luetaan iltaruno, silitellään ja suukotellaan hetki ja jätetään nukahtamaan itsekseen omiin sänkyihinsä. Yleensä molemmat ovat unessa tunnin kuluttua siitä, kun iltapalan syönti on aloitettu. Ilman itkua ja kiukkua. Rutiinit ovat esikoisen vauva-aikana muodostuneet itsestään, mutta ne ovat juuri sitä säännöllisyyttä, johon kirjassakin kannustetaan. Meillä ei siis ole kummankaan kanssa kärsitty nukkumaanmeno-ongelmista, mutta kirjassa on lukuisia hyviä vinkkejä niidenkin selättämiseen, jos joku sellaisia kaipaa.

Hyvien unien takaamiseksi kirjoittaja kehottaa edellisten lisäksi vakiinnuttamaan vauvalle aikaisen nukkumaanmenoajan, sillä se on vauvan biologisen kellon mukaista. Toisin kuin voisi luulla, se ei kirjoittajan mukaan tarkoita aikaisempaa herätystä, vaan pidempiä ja levollisempia unia, koska vauva ei pääse yliväsyneeksi ja kroonisen univajeiseksi. Kirjoittaja huomauttaa, että jotkut vauvat ovat valmiita menemään yöunille jopa puoli seitsemältä. Tätäkin haluaisin kokeilla, mutta nykyisessä elämäntilanteessa se tuntuu hankalalta. Tällä hetkellä molemmat lapset käyvät nukkumaan kahdeksan tienoilla, koska se on esikoiselle sopiva aika. Hänen yöunensa lyhenevät jo selkeästi, jos hänet laittaa aikaisemmin nukkumaan. Vauvalle rauhallisen nukahtamisympäristö takaaminen taas on hankalaa isoveljen ollessa vielä hereillä. Mutta katsotaan, jos satumme keksimään toimivan ratkaisun.

Säännöllisen elämän ja rutineiden lisäksi kirjoittaja kannustaa nukuttamaan yli nelikuisia tarpeeksi myös päivällä. Unitutkimusten mukaan päiväunien pituus ja laatu vaikuttavat nimittäin myös yöuniin. Hyvät unet päivällä tarkoittavat hyviä unia yöllä. Myös päiväunien ajoituksella on merkitystä: vauva tulee laittaa nukkumaan heti, kun ensimmäiset väsymyksen merkit ilmaantuvat. Muuten hän saattaa kitinän säestämänä siirtyä väsymyksen tilasta takaisin valvetilaan, jolloin nukahtaminen jälleen siirtyy tai käy hankalammaksi. Ja noidankehä on pian valmis.

Meille kullanarvoinen oli myös neuvo, jolla torkkunukkujaa voidaan auttaa nukkumaan pidempään. Kun olet tietoinen torkkunukkujasi aikataulusta, voit ennakoida hänen heräytymisensä hetken ja käyttää omaa toimivaa nukutustekniikkaasi auttaaksesi häntä vaipumaan takaisin uneen. Kirjoittaja lupaa, että noin viikossa torkkunukkuja oppii nukkumaan pidempiä unia. Oma torkkunukkujamme on osittain itse oppinut jatkamaan uniaan, mutta olen myös kokeillut ennakoimistaktiikkaa ja saanut hänet sen avulla pidentämään uniaan, etenkin sisällä nukutettaessa. Meidän torkkunukkujamme heräytyminen tapahtuu puolen tunnin kuluttua nukahtamisesta – erittäin kellontarkasti. Kun olen silloin valmiina sängyn vieressä ja silittelen hänen poskeaan heti, kun hän alkaa liikehtiä levottomasti, hän saattaa jatkaa uniaan. Ei ihan joka kerta, mutta melko usein kuitenkin. Uskomatonta!

Näyttää siis siltä, että vauvalle voi luoda rytmiä ja häntä voi opettaa nukkumaan!

P.S. Edellisten lisäksi kirjassa annetaan lukuisia hyviä vinkkejä esimerkiksi siihen, kuinka perhepedissä nukkuva vauva opetetaan nukahtamaan itsekseen, kuinka imemiseen liittyvä uniassosiaatio rikotaan tai kuinka vauva opetetaan nukkumaan omaan sänkyynsä.