Helppoa hyvää lastenjuhliin

Esikoisen 2-vuotiskakku (ja pikkusiskon maissinaksut)

Tuumin kerran, että juhlaruokapäiväkirja ei olisi hassumpi idea. Sinne taltioitaisiin, mitä missäkin juhlissa oli tarjolla. Resepteineen. Eivätkä kuvatkaan pahitteeksi olisi. Ihan vain sen vuoksi, että ruoka on mielestäni puoli juhlaa ja ruokamuistoihin on aina herkullista palata. Vähän niin kuin siinä yhdessä mainoksessa, jossa äiti ja tytär katselevat valokuvakansiota, muistelevat tyttären syntymäpäivien tarjoiluja ja suunnittelevat menuta (tyttären häihin?). (Mainos on menneiltä vuosilta, enkä muista, mitä siinä loppujen lopuksi mainostettiin. Ehkä sinä muistat?)

Niinpä päätin tallentaa esikoisen kaksivuotissynttäreiden tarjoilun tänne. Ennen kaikkea muistoksi itselle, mutta ehkä myös ideoiksi muille. Olen tänä vuonna erityisen tyytyväinen suunnittelemaani kokonaisuuteen. En siksi, että se olisi ollut erityisen laadukas tai korkeatasoinen, vaan siksi, että se oli stressitön, helppo ja nopea toteuttaa ja kuitenkin itse tehdyn oloinen. Juuri sellainen, johon tänä vuonna kykenin.

Kattauksen aikaa vievin ja vaativin tuotos oli kuvassakin komeileva kakku, mutta jaoin sen tekemisen useaan osaan eri päiville, joten ponnistus ei tuntunut ylivoimaiselta. Kerrottakoon vielä, etten ole eläissäni tehnyt mitään vastavaa! Kakkuja toki, mutta tähän asti olen tyytynyt tilaamaan koristeet kakkuja harrastavalta ystävältäni ja sysännyt sitten kaikken kakun päällystämiseen liittyvän jollekulle muulle. Yleensä kälylle tai anopille. Tänä vuonna oli kuitenkin selvittävä urakasta itse, ja hyvä niin. Ylitin ja yllätin sekä itseni että mieheni.

Koska esikoisesta on viimeisen puolen vuoden aikana kuoriutunut varsinainen muumifani, halusin ehdottomasti tehdä hänelle muumikakun. Jännitin koristeiden tekoa, sillä en ole luonteeltani mikään näpertelijä-askartelija. Pikemminkin antisellainen. Sokerimassa ja marsipaani osoittautuivat kuitenkin helpoiksi ja hauskoiksi työstettäviksi. Tein koristeet viikkoa ennen juhlapäivää ja niiden parissa vierähti huomaamatta parituntinen. Olin pyytänyt anopin henkiseksi tueksi askartelutouhuihin, mutta kun pääsin käsiksi massaan, lakkasin kaipaasta hänen tukeaan.

Sokerimassa-/marsipaanikoristeet voi siis tehdä hyvissä ajoin ennen juhlapäivää, mikä helpottaa valtavasti viime hetken juhlavalmisteluita. Minä tein myös kakkupohjan kaksi päivää ennen juhlia ja täytin sen päivää ennen juhlia, joten juhlapäiväksi jäi ainoastaan päällisen kaulitseminen ja kakun koristelu. Suosittelen!

Kakun lisäksi kaksivuotissynttäreillä tarjottiin

• valmiista voitaikinasta tehtyjä kinkku-emmentalhyrriä, jotka tein päivää ennen juhlia ja lämmitin uunissa juhlapäivänä (ja joiden resepti löytyy Kinuskikissa-blogista täältä)
• kylmäsavulohirullia, jotka tein juhlapäivänä ja joihin tuli kaupan valmista rullarieskaa, ruohosipulituorejuustoa, kylmäsavulohta, tilliä ja sitruunapippuria)
• suklaapikkuleipiä, jotka olin leiponut pakastimeen pari viikkoa ennen juhlia (ja joiden resepti on myös peräisin Kinuskikissalta ja löytyy täältä)
• LU Carnevat Autot -keksejä (jotka löytyvät ruokakauppasi keksihyllystä)
• nameja (jotka olisin halunnut korvat itse tehdyllä Rocky roadilla, mutta en ehtinyt).

Hyvää, helppoa ja stressitöntä. Hyrrät maistuivat lapsille ja aikuisille, kylmäsavulohirullat taas odotetusti enemmän aikuisille. Suklaapikkuleivät maistuvat kaikille, mutta eivät tahtoneet säilyä juhlapäivään saakka, koska olivat niin taivaallisia. Kakku puolestaan oli enemmän aikuisten juttu, mutta niin kai se taitaa yleensäkin olla. Kakun koristelu ilahdutti suunnattomasti myös sankaria.

Tällaisin eväin meille taltioitui mahtavia kaksivuotisjuhlamuistoja. Innostuisikohan esikoinen viettämään kaksikymppisenä retrojuhlia samoin eväin?

Tiedän, turha toivo.

P.S. Minä suosittelen käyttämään suklaapikkuleivissä kookoshiutaleiden sijaan cashewpähkinöitä ja olemaan erityisen tarkka paistoajan suhteen. Pikkuleipien tulee jäädä sopivan pehmeiksi ja se on minuuttipeliä se!