Luettuja sivuja

Lukeminen minulle elämäntapa. Toisinaan siihen on enemmän aikaa, toisinaan ei juuri lainkaan. Lähes aina yöpöydälläni kuitenkin lojuu kirja tai pari. Ne, jotka eivät tempaise mukaansa, saattavat lojua siinä kuukausia. Jos niissä kuitenkin on jotakin kiinnostavaa, luen ne vähitellen loppuun. Jos kirja taas ei kiinnosta lainkaan, vaikka lukemiseen olisi aikaa, jätän sen kesken. Maailma on täynnä lukemattomia kirjoja, joten mielestäni on turha taistella sellaisten kanssa, jotka eivät vie mennessään.

Viime kuukausina lukeminen on kuitenkin jäänyt kokonaan. Vaikka lukeminen on minulle elämäntapa, teen sitä kaikkein mieluiten illalla ennen nukkumaanmenoa sängyssä. Tai matkustaessani. Tai odottaessani. Tai maatessani lomalla aurinkotuolissa.

Jos kirja sitten on erityisen herkullinen eikä sitä millään malta laskea käsistään, laajenee lukeminen oheksi muita tekemisiä. Se korvaa aamun lehden. Sitä ahmitaan osana ateriointia. Joskus se on päässyt mukaan jopa saunaan. Kirjan kanssa saunomisesta on sentään jo vuosia. Taisin vielä asua lapsuudenkodissani ja olla pahimmassa (tai parhaimmassa) ahmimisiässä.

Vauvan synnyttyä lukeminen on kuitenkin jäänyt kokonaan: Sängyssä lukeminen ei ollut mahdollista, koska vauva nukkui samassa huoneessa. Matkustaminen oli vähäistä tai se tehtiin lasten kanssa. Lomailu ja aurinkotuolissa makoilu olivat tuntemattomia käsitteitä. Aamupalalla ei luettu edes lehteä ja muina ruoka-aikoina ei todellakaan harkittu kirjaan tarttumista.

Mutta nyt vauva on muuttanut nukkumaan vierashuoneeseen! Iltahetket lukulampun valossa ovat taas mahdollisia!

Niinpä olen kaivanut yöpöydän kaappiin piilottamani keskeneräiset kirjat. Sieltä löytyi Elisabet Ahon Sisar, jonka aloitin laitoksella, ja Riikka Pulkkisen Vieras, jonka sain kälyltäni vauvan synnyttyä siltä varalta, että joutuisin imettämään ja valvomaan öisin. Jouduinhan minä ja aluksi jaksoin samalla jopa lukea. 

Kumpikaan ei kuulu kirjoihin, joita en malttaisi laskea käsistäni, mutta ovat kuitenkin sellaisia, joita haluan jatkaa. Sisareen olen jo tarttunut ja se lähestyy pian loppuaan. Seuraavaksi on vuorossa Vieras.

Rinnakkain edellisten kanssa olen lueskellut itsekseni ja miehelle ääneen kirjastosta lainattua Malin Alfvénin ja Kristina Hofstenin Uhmakirjaa. Lukulistalla on myös joululahjaksi itseltä saatu Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Eilen nappasin kirjakaupasta Miika Nousiaisen Metsäjätin.

Minulla on taas elämä lukutoukkana!  Ehkä palstani tunnistepalkkiinkin ilmestyy pian uusi kategoria: Luettua.