Vakavana lauantai-illan spritzerillä

Miehellä on iltameno. Lapset uinuvat ruususen unta omissa sängyissään. Jääkaapissa on eilen avattu valkoviini.

Saako äiti ottaa lasillisen?

Tähän asti olen epäröimättä vastannut ”kyllä”. Tai luultavasti en ole koskaan vastannut esittämääni kysymykseen mutta lasillisen hyväksyminen on ollut kantani ja käytäntöni. (Ei kuitenkaan jokailtainen, jos joku jo ehti huolestua.) Seison niiden joukoissa, joiden mielestä lasten nähden saa juoda alkoholia muttei humaltua. Viini on minulle ruokajuoma ja kuohuviini juhlajuoma. Juhlan aiheet voivat toisinaan olla pieniäkin (mutteivät koskaan vähäisiä!). Saunaoluetkin hyväksyn, vaikken niistä erityisesti itse perustakaan. Parhaimmillaan olut on savusaunassa jouluaattona tai mökkisaunassa järven rannalla keskellä kesää. Pari kolme kertaa vuodessa siis.

Kantani ja käytäntöni mukaisesti hipsin tänäänkin jääkaapille ja kaadoin itselleni lasin viiniä.

Sitten se iski. Epävarmuus.

Olen yksin vastuussa lapsista. Jos heille sattuu jotakin ja joudun viemään heidät hoitoon, meidän täytyy mennä taksilla.

(Tämän jälkeen pohdinnat lähtivät lapasesta:) Lapsistani tehtäisiin varmasti lastensuojeluilmoitus ja heidät otettaisiin kiireellisesti huostaan, koska heidän äitinsä ei kykene huolehtimaan heistä. (Koska ei siis voisi itse ajaa autolla otettuaan yhden lasillisen viiniä.)

Olin hämmentynyt.

Tuijottelin hetken ulos ikkunasta.

Hipsin takaisin jääkaapille, avasin kivennäisvesipullon ja leikkasin viinini spritzeriksi.

Sitten tulin tänne jakamaan hämmennykseni. Ennen kuin aloin avautua, tein muutamia hakuja ja huomasin, että aiheesta on kirjoitettu aikaisemmin Lilyssäkin. Ja tietenkin lukuisilla keskustelupalstoilla.

Koska keskustelupalstojen kirjoittelu on useimmiten mitä on ja Lilyn jutustakin on jo vuosi aikaa, heitän kysymykseen uudelleen ilmaan:

Saako?

Hetken kestäneen hämmenyksen jälkeen pysyn itse kannassani: lasten läsnä ollessa saa nauttia alkoholia muttei humaltua.

Eihän ajatuksissani alun perinkään ollut mitään järkeä. Emme olisi joka tapauksessa päässeet hoitoon autolla, koska auto oli miehellä joka oli 10 kilometrin päässä vesiselvänä.

Olisimme yhtä hyvin voineet olla molemmat kotona ja ottaa lasillisen viiniä, jolloin olisimme joka tapauksessa joutuneet viemään lapsemme hoitoon taksilla.

Tai voisihan olla myös niin, ettei meillä edes olisi sitä autoa.

Kaiken huipuksi olen nyt juonut puolitettua lasillistani puolitoista tuntia ja se on vieläkin kesken, joten olen ollut koko ajan lain sallimassa ajokunnossa. (En kuitenkaan lähtisi hevin ajamaan, vaikka se sallittua olisikin.)

Taidan ottaa ihan leikkaamattoman lasillisen viiniä.

PS Ihan vain kaiken varalta haluan myös korostaa, etten missään nimessä vähättele alkoholiongelmia. Olen tämän maan jamasta äärimmäisen tietoinen ja surullinen.