Hääpäivänä

Kun joskus kevättalvella tajusin, että meillä on tänä vuonna viisivuotishääpäivä, suunnittelin, että viettäisimme sitä Pariisissa. Näin meidät kävelemässä käsi kädessä Seinen rannalla, siemailemassa shamppanjaa katukahviloissa, nauttimassa juustoista, leikkeleistä, patongista ja hedelmistä puistopiknikillä. 

Kävi kuitenkin niin, että vietämme hääpäiväämme täpötäydessä henkilöautossa yhdessä lasten kanssa. Matkaa ajettavana on 450 kilometriä. Taustamusiikkina soi Vauvan vaaka. Eväänä HotMix-makeissekoitus ja pullo lähdevettä. Olotilana reissuväsymys ja koti-ikävä. 

Se tärkein on kuitenkin jakamassa tämänkin hetken kanssani. Hän joka on kulkenut rinnallani 11 vuotta. Hän, jolle sanoin viisi vuotta sitten ”tahdon”. Hän joka on nähnyt ja kokenut minut kaikissa tilanteissa, mutta silti sanoo rakastavansa minua. Hän, joka on lasteni isä. Hän, joka on mieheni. Hän. 

Hänen kanssaan avaamme illalla kotona jääkaapissa odottavan shamppanjapullon ja nostamme lasit meille.