Kahvia, kiitos!

Huh, mikä aamu. Aloitin päivän tyttösen kanssa kello 5. Imettäen ja hytkyttäen. Jostain syystä uni ei viime yönä vauvalle maistanut. Poikanen heräsi 6.30. Samoin isyyslomalla oleva mies. Samoihin aikoihin tyttönen nukahti uudelleen. Olisin itsekin painunut nukkumaan, mutta oli niin kova nälkä, että oli pakko jäädä syömään aamupalaa miesten kanssa.

Sitten halusin pikaisesti raivata aamupalan jäljet. Ja laittaa pyykkikoneen päälle. (Pyykin määrä on jotenkin satakertaistunut uuden perheenjäsenen myötä! Toivottavasti vain väliaikaisesti.)

Ja sitten tyttönen taas heräsi. Ja roikkui rinnassa koko aamupäivän. Yritin tehdä samalla jotain kotitöitä ja vannoin, että lounaan jälkeen menen lasen kanssa nukkumaan. Niin meninkin. Mutta molemmat heräilivät vuorotellen. Eikä mies ollut kotona vaan hoitamassa asioita, koska tähän asti molemmat lapset ovat nukkuneet kuin tukki päiväuniaikaan.

Nyt olen ravannut tunnin kahden lastensängyn väliä eikä minua enää nukuta. Tekee vain mieli kahvia. Tätäkö tämä sitten on, kun mies lähtee töihin?

Täytynee panostaa hyvään kahviin ja hankkia uusi kahvinkeitin. Olen jo jonkin aikaa haaveillut perkolaattorista. Olisiko kenelläkään jakaa hyviä tai huonoja kokemuksia?

Suhteet Oma elämä