Äitien tekemää ruokaa

Yritän parhaillani tehdä linströminpihvitaikinaa helpottaakseni huomista ruokahuoltoa. Kuopus on kuitenkin asiasta eri mieltä: heti, kun keittiössä kilataa tai kolahtaa, pinnäsängyssä älähtää. Odottakoon taikina siis sitä, että erimielisyyksien esittäjä vaipuu syvempään uneen. Minä voin sillä aikana tehdä makumuistoja lapsuuteen. Sillä niihin minä ehdin päästä käsiksi raastaessani punajuurta. 

Minä muistan lapsuudestani linströminpihvien lisäksi kaali- ja makaronilaatikon, lihapullat, pyttipannun, jauhelihakeiton, pyöröset, lanttukukon ja vispipuuron. Kai meillä muutakin syötiin, mutta näistä ruoista on jäänyt erityisen vahvat muistijäljet. Saan silmänräpäyksessä kielelleni makumuiston kustakin ruokalajista sellaisena kuin se äidin tekemänä maistui. 

Tiedän jo valmiiksi, etteivät omat huomiset linströminpihvini maistu samalta kuin äidin tekemät. Se ei haittaa, sillä olen keksinyt omat kikkani maukkaiden linkkareiden valmistukseen. Samoin on lihapullien, jauhelihakeiton ja vispipuuron laita. Pyttipannusta olen onnistunut loihtimaan lähes lapsuuteni version. Mutta se haittaa, etten millään pääse tyydyttävään tulokseen yrittäessäni tehdä kaalilaatikkoa. Se ei ole lähelläkään äidin tekemää kaalilaatikkoa eikä se ole maukasta minun tekemääni kaalilaatikkoa. Ei uskoisi, että se on niin vaikeaa mutta se vain on. Olen pettynyt kerta toisensa jälkeen. Kaalilaatikko on minun kompastuskiveni. Sääli, sillä on nyt olisi oikea kaalilaatikkosesonki.

Lanttukukkoa en ole uskaltanut edes yrittää.

Mutta olen minä jossain onnistunut ylittämäänkin lapsuuteni makumuistot ja monet muut äidit. Vaikka itse sanonkin, teen paljon parempaa pullaa kuin oma äitini. Mieheni mielestä teen parempaa pullaa kuin hänen äitinsä. Naapurin miehen mielestä teen parempaa pullaa kuin hänen vaimonsa ja äitinsä.

Kai sekin on jotain.

Mikä on sinun pullasi ja kaalilaatikkosi? Missä lyöt laudalta äitisi, missä taas et pääse edes lähelle?