Ne valtaa koko talon

Niitä on joka paikassa. Siis ihan joka paikassa. Tässä talossa ei ole huonetta, josta niitä ei löytyisi. Siivouspäivänä niitä löytyy joka ikisen huonekalun alta ja jokaisesta mahdollisesta kolosta ja sopesta. Kauppareissulla joku sellainen saattaa löytyä ostoskorista. Sadepäivänä yksi voi ottaa vastaan kumikengässä, jota kiskot jalkaan uloslähdön hetkellä. Niitä on usein myös sohvatyynyjen alla. Kerran löysin yhden kattilasta keittiön kaapista. 

Kun esikoinen oli vauva, niiden määrä oli rajallinen ja hallittava. Kun hän täytti vuoden, niitä varten piti hankkia lisää koreja ja laatikoita. Kun esikoinen vietti toista jouluaan noin vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä, niiden määrä räjähti käsiin, vaikka olemme mielestäni olleet melko maltillisia. Niitä vain kertyy. Synttärilahjoiksi, nimipäivälahjoiksi, joululahjoiksi, tuliaisiksi.

Nyt, kun lapsia on kaksi ja joulu on tulossa, olen hieman peloissani. Olen esittänyt omille vanhemmilleni toiveen, että lapset saisivat yhden yhteisen joululahjaksi. Itse hankimme esikoiselle yhden hartaasti esitetyn haaveen. Kuopus saa jotain käytännöllistä, sillä hän on täysin tyytyväinen siihen, mitä meillä jo on. Myös miehen vanhemmat haluavat varmasti ostaa jotain, ja toivon, että ehdin vaikuttaa paketin sisältöön. Sillä vaikka kammoksunkin niiden määrää, on niiden joukossa myös paljon sellaisia, joista on iloa päivästä toiseen. Sellaisia me toivoisimme. Sellaisia, joiden ympärille voi rakentua pitkä ihana leikki. Sellaisia, joiden äärellä äiti ja isikin viihtyvät. 

Sellaisia ovat olleet esimerkiksi pikkuautot, Brion hella ja junaradat  sekä Lego Duplot. Niiden parissa on viihdytty toistuvasti. Viimeksi tänään sateisena isänpäivän aamuna ennen ukkiloihin lähtöä.

Klassikot eivät ole klassikoita suotta.