Kun lapset palasivat päiväkodista virpomavitsat mukanaan, havahduin siihen, että aika laittaa ruohot itämään.  Kahdeksannen päivä onnikin liittyy pääsiäisruohoon.  #8 Odotus ja valmistelut lasten kanssa Se on se pitelemätön innostus, joka lapsista tarttuu, kun tehdään jotain uutta. Minun ei tarvinnut kuin vihjaista esikoiselle Pikku Kakkosen päätyttyä, että voisimme seuraavaksi istuttaa pääsiäisruohoa. Hän ei luultavasti edes tiennyt, […]

”Sisältää 6 annosta”, lukee purkin kyljessä.  #3Jälkkärijäde Kuusi? Anteeksi nyt vain, mutta minä tulisin vihaiseksi, jos joutuisin jakamaan purkin sisällön kuuden kanssa. Mielestäni 300 g / 480 ml on parhaimmillaan 2 tai 3 annosta. Mutta koska meitä on neljä, on siitä riitettävä neljälle: 1/2 purkkia minulle, 1/2 purkkia miehelle ja lapsille. Onnea on mies, joka ei […]

Hahmottelin joskus postausta otsikolla Onnen osat. Se taisi jäädä kesken.  Sitten kuulin #100happydays-projektista. Tempaus haastaa nauttimaan hetkestä ja arvostamaan sitä, mikä on hyvin. Onnea etsitään 100 päivän ajan ottamalla kuva päivittäisestä onnenlähteestä. Jo pelkkä ajatus ilahdutti, sillä se liippaa läheltä omaa onnellisuusnäkemystäni. Minä nimittäin uskon, että onni on hetkissä. Elämä voi olla välillä raskasta ja […]

Kun tulin aamulla työpaikalle, en löytänyt omaa puhelintani mistään. Ajattelin sen jääneen kotiin, mutta kysäisin varalta asiaa mieheltä, joka sairasti esikoisen kanssa kotona. Lähetin työpuhelimesta viestin: ”Miun puhelin jäi varmaan kotiin?” Koska en ollut tallentanut miehen numeroa työpuhelimeeni, näppäilin numeron ulkomuistista. Se meni ensimmäisellä kerralla väärin ja sain tuntemattomasta numerosta sadasosasekunnissa reippaan vastauksen: ”Häh.” Teki […]

A niin kuin esikoisen nimen ensimmäinen kirjain. B niin kuin banaani. Luottoeväs. C niin kuin Cluj-Napoca. Mukavien muistojen kaupunki. D niin kuin D-vitamiini. Pohdin jatkuvasti, mikä olisi sopiva annostus. E niin kuin elämä. Ihme juttu. F niin kuin farkut. Luottovaate. G niin kuin gramma. Koska minulla ei ole keittiövaakaa, olen usein tämän mittayksikön kanssa pulassa. […]

Leikimme tässä päivänä eräänä esikoisen kanssa piilosta. Piiloleikki menee toistaiseksi niin, että minä menen piiloon ja esikoinen laskeskelee isin avustuksella kymmeneen. Sitten hän rientää innosta hihkuen etsimään.  Kun sitten olin piilossa arviolta noin kolmatta kertaa, kuulin vessanpöntön kannen paukahtavan etsiskelyn lomassa. Kun esikonen lopulta löysi minut, minun oli pakko kysyä, kävikö hän etsimässä minua vessanpöntöstä. […]

Eeva Kolu sen tiesi: kannattaa sanoa ääneen, mitä haluaa. Blogiin kirjoittaminen toimii myös. Vielä perjantaiaamuna olin pettynyt vaatekaappiini, kun sieltä ei löytynyt täydellisen monipuolista mekkoa pitkään ja vaiherikkaaseen päivään. Mutta nyt löytyy!  Minulla jäi automatkan ja koulutuksen alkamisen väliin reilu tunti aikaa tehdä täsmäiskuja suosikkivaateliikkeisiini Helsingin keskustassa. Ja Noa Noasta minä sen löysin, monipuolisen luottovaatteen. […]

Arvoin illalla vaatekaapillani, mitä laittaisin tänään päälle. Päivän asun piti olla sovelias ensin viiden tunnin autossa istumiseen, sen jälkeen neljän ja puolen tunnin koulutukseen ja lopuksi vielä ravintolaillalliseen (Brondassa!!!). Ilman huoltoaseman, kahvilan ja yliopiston vessaa kummempia päivittämisvaihtoehtoja. Harmittelin, ettei minulla ollut mitään sopivaa mekkoa. Sellaista, joka näyttäisi siistiltä, olisi mukava päällä eikä rypistyisi. Ja joka […]

Sairastamisessa ja sen mukanaan tuomissa joutilaissa iltapäivissä on hyvätkin puolensa. Niiden ansiosta olen tällä viikolla ehtinyt …löytää kaapista jouluisen suklaakonvehtikätkön… …keinua niin, että kannat osuvat kattoon taivaaseen… …rikkoa jäitä. Tänään ehdin vielä kaivautua vällyjen väliin sohvalle. Kun esikoinen herää, ehdimme luultavasti katsoa jakson tai pari muumeja. Ja kun kuopuskin herää, ehdimme lukea kirjan toisensa jälkeen […]

Satuin viime viikolla päästämään suustani puolihuolimattoman mutta selvästi hieman ylimielisen kommentin siitä, etteivät nämä tämän talven taudit onneksi näytä tarttuvan minuun. Siinä missä mies ja lapset sairastivat flunssan toisensa perään, minä olin se joka mennä porskutti terveen paperein.  Leuhkiminen oli selvä virhe. Lauantaiaamusta asti olen kärsinyt viheliäisestä yskästä ja nenäni on valunut niin, että nenänaluseni […]