On koomista, että ruokailuhetkiä ja pöydässä istumista inhoavan lapsen ensimmäinen selkeästi tapailema sana on ’syömään’. Mutta niin se vain. Parin viikon ajan olen epäuskoisena kuulostellut, voiko kuulemani olla totta. Viikonloppuna totesin, että totta se todellakin on. Kun laitoin lounasta keittiössä, notkui kuopus kärttyisenä syöttötuolinsa jalassa ja mutisi ”ymmään, ymmään, ymmään”. Hienoa kulta, hienoa! Olen yllätetty […]

Oletko kotiäiti vailla puuhaa lasten päiväunien ajaksi? Tai joku muu vailla puuhaa ihan muuten vain.  Oi ystävä, tässä viikon vinkkini sinulle: Lataa pesukone täyteen mustaa pyykkiä. Heitä perään ainakin yksi nenäliinä. Käynnistä kone. Yritä viihdyttää itseäsi muilla kotiaskareilla koneen hoitaessa pyykinpesun.  Kun kone on hoitanut tehtävänsä, levitä pyykit kuivumaan. Ravistele huolellisesti ja nauti näystä: koneellinen […]

Kondomit kuvausrekvisiittaa Tuttavapiirissämme on käynyt muutamia vahinkoja: vielä yksiä, suunnittelemattomia tapauksia, iltatähtiä. Odotettuja ja rakastettuja vahingoista on alkujärkytyksen jälkeen tullut, aivan kuten suunnitelluista sisaruksistaankin, mutta minä olen silti vahingon sattumisista hämmentynyt. Miten yli kolmekymppisille aikuisille edes sattuu vahinko? Pettikö ehkäisy? Vai eikö ehkäisyä käytetty?  Ensimmäisen hyväksyn vahingoksi, jälkimmäisen luen tyhmyydeksi. Tai sitten jonkinlaiseksi arpapeliksi, jossa päätös […]

Kun töihinmeno ja päiväkodin alkaminen lähestyvät, olen alkanut käyttäytyä kuin olisin viimeisilläni raskaana. Haluan tehdä sitä, tätä ja tuota, koska sitten ei kuitenkaan enää ole aikaa tai ei jaksa.  Todennäköisesti sekä aikaa että jaksamista useimpiin juttuihin löytyy vielä työ- ja päiväkotiarjenkin alettua, mutta kaiken varalta olen täyttänyt näiden viimeisten kotiviikkojen tyhjät kalenterinsivut kaiken maailman kahvitapaamisilla […]

Takana on seitsemän viikkoa lomailua koko perheen voimin. Kiitos kolmen viikon mittaisen isäkuukauden, jonka mieheni piti kesälomansa jatkoksi. Nyt kun kaikki on nyt pidetty, emme voi kuin harmitella, miksi emme hyödyntäneet käyttäneet koko isäkuukautta hyväksemme. Mitä ihmettä me oikein pihistelimme? Yhteistä lomaa ei voi koskaan olla liikaa.  Toisaalta olemme onnellisia näistä pidetyistä viikoista. Seitsemän viikkoa […]

Kun sunnuntaiaamuna söimme aamiaista, tuli taivaalta akkoja hameet korvissa. Kysyin esikoiselta, että mitäs me tänään tehtäisiin, kun kerran sataa vettä. Vastaus oli ”attu”. ”Vai kakku?” kysyin hämmentyneenä ja mietin kuumeisesti, mahtaisiko meiltä löytyä kaapista tarvikkeita. No. Löytyihän niitä. Kakkua emme tehneet mutta mokkapaloja teimme. Paljon. Liikaa. Toivottavasti tästä ei tule sateinen syksy. 

Painoimme eilen lasten käden- ja jalanjälkiä kangasväreillä tyynyliinoihin. Näette siistin ja siloitellun lopputuloksen kuvassa alla. Vain lopputuloksen, koska muuta todistusaineistoa ei ole. Olen täysin amatööribloggari, koska en kuvita juttuani tilannekuvilla kaikista mahdollisista työvaiheista. Kuvittaisin mielelläni mutta en yksinkertaisesti repeä useimmista tilanteistamme kameran taakse, sillä olen yleensä kyynärpäitäni myöten mukana toiminnassa. Ja niin on miehenikin. Mikäli […]

Tiedätkö tunteen, kun mielessäsi on hyvä jutunjuuri ja kenties jo valmiit kuvatkin mutta sitten joku ehtii ensin? No. Se tunne voi olla vitutus tai riemastus. Riippuen siitä, onko se joku muu kirjoittanut huonon vain hyvän jutun. Olin juuri kirjoittamaisillani mielikuvituksesta ja leikeistä ja mielikuvitusleikeistä mutta Kristaliina ehti ensin. Lue sieltä siis. Se on hyvä juttu […]

Noin 94-senttinen esikoisemme nukkuu kaksimetrisessä sängyssä. Arvaatko, miksi? No tietenkin siksi, että äiti tai isi sopii viereen! Perhepedin voi siis toteuttaa myös lastensängyssä. Sänky on Ikean jatkettava Minnen-sänky, joka on lyhimmillään 135-senttinen. Senmittaiseksi me sen vuosi sitten kokosimmekin. Hyvin pian jouduimme kuitenkin venyttämään sängyn keskimittaansa, koska aloimme ennen pikkusiskon syntymää totuttaa esikoista siihen, ettei hän aamuyöllä herättyään […]

Tänään olin onnellinen kuvan näystä: omat lapset ja naapurin lapset yhteisissä leikeissä. Tähänkin seurueeseen on jo kasvamassa yksi leikkijä lisää. (Ei meille mutta naapuriin.) Hän näkee päivänvalon (tai pimeyden) joulukuussa ja on jo ensi kesänä mukana menossa vatsallaan köllöttäen. Onnea on myös se, että naapurin lapsilla on niin mukavat vanhemmat, että heidän kanssaan tarinoi ilokseen, […]