Ikärasismia

Olen mietteliäänä seurannut keskustelua, joka (viimeksi) lähti liikkeelle Emmin postauksesta, jossa selvitettiin tamperelaisravintoloiden lapsiystävällisyyttä. Emmin lista oli vakuuttava ja varmasti monelle tamperelaisperheelle kullanarvoinen. En pistäisi pahakseni, jos saisin käsiini samanlaisen listan kotikaupunkini ravintoloista

Ennen kaikkea en kuitenkaan pistäisi pahakseni, jos sellaisia listoja ei edes tarvittaisi. Onhan se nyt tarkemmin ajateltuna merkillistä, etteivät kaikenikäiset kansalaiset sovi syömään samoissa ravintoloissa sulassa sovussa. Tai oikeastaan – se on ihan pöyristyttävää. Se on ikärasismia. 

Ja kuitenkin ymmärrän hyvin molempia leirejä: sekä lapsettomia että perheellisiä.

Minäkin olen ollut lapseton lapsista ärsyyntyvä aikuinen. Olen kaivannut ruokarauhaa ravintoloissa, hermostunut kirkossa, kun en lasten kitinältä kuullut hääparin sanovan ”tahdon” ja ahdistunut lapsivieraista kotonani, koska heidän jäljiltään kaikki peili- ja lasipinnat olivat täynnä sormenjälkiä ja sylkivanoja.

Sittemmin olen saanut siedätyshoitoa kahden oman lapsen verran. Lasten äänistä ja heidän mukanaan tuomasta sekamelskasta ja tohinasta on tullut osa äänimaisemaani ja kokemuspiiriäni niin, etten enää koe niitä ärsyttäväksi. Minun ravintolakäyntini ei enää mene pilalle siitä, että ravintolassa on lapsiperheitä. Ei, vaikka itse olisinkin ruokailemassa aikuisseurassa. Minä osaan tarvittaessa sulkea korvani muiden lasten melulta. Jos taas olen ruokailemassa omien lasteni kanssa, kannan heistä vastuun. Silloin minun tehtäväni on huolehtia siitä, etteivät he häiritse muita ruokailijoita. Heistä saattaa välillä lähteä parku, lasi saattaa mennä nurin ja haarukka tippua lattialle. Mutta se on elämää.

Häiriö ja huono käyttäytyminen sen sijaan ovat kokonaan toinen asia ja sitä saattaa lähteä myös aikuisista. Kirkossa vihkiparin tahdonilmaukset saattavat jäädä kuulematta, koska kännykkä alkaa soida. Aikuinen työkaveri saattaa saada verenpaineen nousemaan, koska hän ei koskaan raivaa jälkiään yhteisissä taukotiloissa. Ja ruokarauha ravintolassa voi mennä myös siitä, että naapuripöytään sattuu täysi-ikäinen, joka liian monen lasillisen jälkeen huutelee henkilökunnalle törkeyksiä ja toisille asiakkaille hävyttömyyksiä.  

Häiriötä voi toki lähteä myös lapsista ja lapsiperheistä. Se on juuri sitä ruokarauhan rikkomista, josta löytyy pilvin pimein esimerkkejä internetin ehtimättömiltä keskustelupalstoilta. Elämöintiä, juoksentelua, vaaratilanteiden aiheuttamista. Voit itse täydentää listaa haluamillasi esimerkeillä.

Ongelma tai ratkaisu ei kuitenkaan ole siinä, että ollaan tietyn ikäisiä. Ongelma on siinä, että ei osata käyttäytyä ja ottaa toisia huomioon. Ratkaisu on siinä, että opetellaan käyttäytymään kauniisti ja suvaitsemaan eri-ikäistä elämää.

Lopuksi haluan vielä jakaa kaksi kokemusta perjantai-illasta kahdesta eri kulttuurista. Ensimmäinen tapahtui Suomessa, toinen Italiassa.

Oli helteinen kesäilta. Perheen isällä oli tiedossa työpaikan saunailta. Äiti ja vuoden vanha taapero kävivät viemässä isän saunailtaan ja päättivät samalla reissulla piipahtaa vielä keskustassa. Kello oli seitsemän. Äiti istuttu taaperon rattaisiin, kävi jäätelökioskilta yhteisen jäätelön ja kurvasi puistoon. Kun äiti oli saanut rattaat parkkiin, istuttanut taaperon puistonpenkille ja saanut tämän hiljaiseksi tuikkaamalla suuhun lusikallisen suklaapehmistä, hän ymmärsi, että puistoon tuleminen oli virhe. Lämmin kesäilta oli houkutellut sinne laumoittain pussikaljaa kittaavia teinejä ja puistokemistejä. Meno oli jo melko riehakas, jopa pelottava. Heikosti pystyssä pysyvä ohikulkija pysähtyi penkin taakse kuselle. Äiti tuikkasi taaperon suuhun toisen lusikallisen suklaapehmistä, istutti tämän takaisin rattaisiin ja kiiruhti pois puistosta toiveissaan löytää keskustasta viihtyisämpi jäätelönsyöntipaikka. Sitä ei löytynyt. Torilla oli yhtä pelottavaa kuin puistossakin. Kaduille laajantuineilla terassialueilla samoin. Äiti ja lapsi söivät itku kurkussa jäätelön erään ruokakaupan oven pielessä, koska ruokakaupan asiakkaat olivat niitä kesäillan selväpäisimpiä. 

Toisaalla ja toisena kesänä oli helteinen kesäilta Italiassa. Lapseton nuori pari käyskenteli verkkaisesti kaupungilla etsiskellen sopivaa ruokapaikkaa. Koska oli vielä aikaista, he päättivät pysähtyä erään piazzan laidalla olevaan baariin aperitiiveille. Baarissa oli viihtyisä tunnelma, terassi oli täynnä ihmisiä. Oli nuoria, aikuisia ja eläkeläisiä. Mukana oli myös koiria ja eri-ikäisiä lapsia. Lapset joivat limsojaan ja kirmasivat välillä piazzalle leikkimään. Oli naurua, puheensorinaa ja huudahduksia. Suomalainen nuori pari tunsi olonsa kotoisaksi eikä häiriintynyt mistään. 

Se on mahdollista.