Itsenäisyyspäivänä

Meillä on jo vuosia ollut perinteenä viettää itsenäisyyspäivänä pikkujouluja. Seura on vuosien varrella vaihdellut, mutta perinteestä olen pitänyt kiinni jopa ulkomaanvuoteni aikana. Silloin seurakseni istahtivat paikalliset työkaverit.

Tänään vietämme pikkujouluja kaveriperheiden kera. Syötävät kootaan nyyttikestiperiaatteella, ja pöydään ääreen istahtaa kuusi aikuista ja kuusi lasta. Muista syömisistä en vielä tiedä, mutta jälkiruoaksi nautimme tekemääni luumubritaa. Rakastan britatorttuja, joten minun oli pakko päästä kokeilemaan joulukuisen Pirkka-lehden ohjetta, joka meni näin (puolukat sulkeissa siksi, että jätin ne pois):

Luumubrita

Pohja

125 g voita

1 dl sokeria

3 keltuaista

1 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

 

Marenki

3 valkuaista

1 1/2 dl sokeria

1/2 dl mantelilastuja päälle ripoteltavaksi

 

Täyte

200 g kuivattuja luumuja

2 rkl vettä

1 rkl sokeria

2 rkl rommia

1 tl vanilliinisokeria

1 tlk vispikermaa

(2 dl puolukoita)

Valmista ensin luumutäyte. Kiehauta vesi ja sokeri. Siirrä kattila liedeltä ja lisää rommi ja luumut. Jätä luumut maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Valmista ensin marenki (tällöin sinun ei tarvitse pestä vatkaimia välillä. Vaahdota valkuaiset ja sokeri jämäkäksi ja kiiltäväksi vaahdoksi.

Vaahdota pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen samalla hyvin vatkaten. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Levitä pohjataikina öljytylle leivinpaperille. Levitä marenkivaahto pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastut. Kypsennä pohjaa 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Soseuta täytteen luumuseos liemineen sauvasekoittimella. Jätä seos karkeaksi niin, että siihen jää sattumia. Sekoita joukkoon rahka ja sokerit. Vaahdota kerma ja lisää se seokseen. (Lisää lopuksi jäiset puolukat.)

Puolita torttulevy ja levitä täytettä toisen puolikkaan päälle. Nosta toinen torttulevy kanneksi. (Pohja on huomattavasti helpompi käsitellä, jos sen pakastaa ja täyttää jäisenä. Tällaisena -17 asteen pakkaspäivänä riitti, että pohja oli hetken ulkona.)

Kuulostaa hyvältä, toivottavasti maistuu myös.

Pikkujouluista on tarkoitus kotiutua ajoissa laittamaan lapset nukkumaan (niin varmaan), jotta päästään seuraamaan televisiosta Linnan juhlia. Meillä on nimittäin tänä vuonna ystäväpiirissä henkilö, joka ansaitsi itselleen kutsun juhliin! Vau.

Hyvää itsenäisyypäivää!

P.S. Olen harmitellut joulukuun alun sitä, etten ole ehtinyt tehdä lapsille jonkinlaista joulukalenteria (toisin sanoen suunnitella kalenteria ja teetättää sitä omalla äidilläni). Haluaisin jonkinlaisen taskukalenterin kankaasta mutta, mutta, mutta… Toivottavasti sitten ensi jouluksi, kun poikanenkin alkaa jo kunnolla ymmärtää kalenterin päälle. Kyllä hän jo nytkin varsin innokkaana avaa aamuisin kuvakalenterinsa luukkuja. Meillä on sopimus, että luukku avataan, kun puurolautanen on tyhjä. Eipähän ole tarvinnut kuuteen päivään kikkailla muulla lailla puuron syönnin suhteen.

Tänään minua harmittaa vielä enemmän, etten ajoissa hoksannut tehdä kalenteria piparkakkutaikinasta! Silmiini nimittäin sattui Facebookin sivupalkissa mainos, jossa oli simppelisti numeroitu 24 sydänpiparia. Ne olisi voinut rei’ittää ja pujottaa kauniiseen nauhaan seinälle roikkumaan. Siis miksi, oi miksi, en saanut tätä ideaa aikaisemmin?! Tai siis miksi tämä mainos aiemmin pompsahtanut siihen sivupalkkiin?!