Joka äidin oikeus

Kävin tänään lunastamassa äitienpäivälahjaksi saamani jalkahoitolahjakortin. Istuin tunnin transsissa kauneushoitolan tuolissa. Jalkojani kylvetettiin, raspattiin, rasvattiin, hierottiin ja lakattiin. Minä vain istuin ja NAUTIN. Aluksi yritin lukea lehteäkin, mutta hyvin pian huomasin sen vievän liikaa huomiota. Ja jalkahoito jos mikä on yksi niistä hoidoista, joiden terapeuttisista vaikutuksista haluan ottaa kaiken irti.

Kosketusterapiasta nauttiessani tulin sitten siihen tulokseen, että jalkahoidon pitäisi olla joka äidin oikeus. Niin hyvää se tekee sekä fyysisesti että henkisesti. Sen lisäksi että saa askeleet pehmeiksi ja kepeiksi, se saa mielen virkeäksi ja  olon kauniiksi. Ja jokaisella äidillä pitäisi olla kesän kynnyksellä oikeus hoitaa ruumista ja sieluaan. Se lisäisi takuulla tämän maan äitien hyvinvointia. Ja kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Ja kun perheet voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin. Väitän minä.

Ei siis olisi pahitteeksi, vaikka kaikille Suomen äideille kustannettaisi verovaroin jalkahoito äitienpäivälahjaksi. Äitienpäivälahjaksi siksi, että äitienpäivä on sopivasti sandaalikauden kynnyksellä. Se olisi pieni satsaus koko yhteyskunnan hyvinvointiin.

Vastavuoroisesti isät olisivat tietenkin ansainneet oman ruumiin- ja sielunhoitolahjansa, mutta en ehtinyt tunnin mittaisen hoidon aikana ideoida, mikä se voisi olla. Väitän kyllä, että jalkahoito olisi aivan yhtä terapeuttista miehillekin, mutta veikkaan, että ainakin oma siippani käyttäisi terapiatuntinsa johonkin muuhun.

Ehkä kysyn häneltä illalla nukkumaan mennessä, mihin.